Suomen toisen asteen koulutus on järjestetty niin sanotun duaalimallin mukaisesti; ammattikoulutus valmistaa opiskelijan suoraan työelämään ja lukiokoulutus antaa yleissivistyksen sekä jatko-opintokelpoisuuden. Viime vuosiin saakka peruskoulun päättävä ikäluokka on jakautunut melko tasaisesti kahtia, mutta nyt tilanne on muuttunut: noin 60% ikäluokasta aloittaa nykyään ammattiin valmistavassa oppilaitoksessa, kun vain 40% ikäluokasta jatkaa peruskoulusta lukioon.
Miksi lukio ei sitten enää vedäkään ammatillisen koulutuksen veroisesti väkeä puoleensa? Hetken pohdittuani sain kokoon joitain ajatuksia, joita tuon tässä tekstissä esiin. Pohdin lisäksi muutamia ratkaisuja esittämiini ongelmiin.
Lukiota markkinoidaan yleissivistävänä oppilaitoksena, joka antaa valmiudet korkea-asteelle siirtymiseen. Yleissivistys on kuitenkin menettänyt arvostustaan, sillä sanan merkitys on epäselvä peruskoulunsa päättävälle nuorelle. Yleissivistys ymmärretään usein pelkästään suurena määränä tietoa asioista, joilla ei käytännön elämässä ole nuorelle mitään merkitystä. Yleissivistyksen merkitystä onkin lähdettävä markkinoimaan laajempana kykynä hallita suuria tietomääriä. Nykyään ei ole enää merkitystä sillä kuinka paljon tietoa pystyy omaksumaan ja muistamaan ulkoa, sillä tiedon määrä kasvaa rajattomasti. Tärkeämpää on kyetä löytämään tieto luotettavasti sekä kyetä hyödyntämään ja tarkastelemaan sitä kriittisesti.
Lukion funktio yleissivistävänä oppilaitoksena on hämärä myös lukion jälkeistä elämää tarkasteltaessa. Lukiosta valmistuneet ovat ylioppilaita, mutta heillä ei ole ammattiin valmistanutta tutkintoa ja siksi he harvoin voivat siirtyä suoraan työelämään. He ovat siis jatkokoulutuksen tarpeessa saadakseen ammattipätevyyden. Ylioppilastodistuksen vähäinen merkitys jatko-opiskelun kannalta ei tuo lisäarvoa lukiokoulutukseen: dokumenttia eivät enää lukio-opiskelijatkaan pidä merkittävänä. Ylioppilastodistuksen ja lukion päästötodistuksen merkitystä voidaan lähteä korottamaan ottamalla ne aiempaa laajemmin huomioon jatko-opintoihin haettaessa. Siirtyminen korkea-asteelle on tehtävä niin kitkattomaksi, että lukio-opiskelu välivaiheena kohti jatko-opintoja houkuttelisi.
Imago-ongelmia lukiolaisuudella on monia: osa nuorista näkee lukion vain peruskoulun jatkeena, jonka vuoksi hakeudutaan opiskelupaikkaan, joka eroaa edellisestä (lue ammattiin valmistavaan koulutukseen). Myös lukupainotteisuus estää monia hakeutumasta opiskelemaan lukioon, kun omia tietotaitoja ei pidetä riittävinä ja kiinnostus ulkoaoppimista vaativaan koulutukseen on minimaalinen. Lukion onkin kehityttävä entistä monipuolisemmaksi ja laajemmin opiskelijoiden erilaiset oppimistavat huomioonottavaksi. Kalvosulkeiset on vaihdettava opiskelijaa osallistaviin ja opiskelijan luovuutta hyödyntäviin opetusmenetelmiin. Sähköiset oppimisympäristöt ja erilaiset ryhmätyömenetelmät ovat askel kohti uudenlaista opetusta. Myös lukion valinnanvapauden laajentaminen vaatisi opiskelijalta kypsyyttä, kun vastuu omista opinnoista kasvaa. Lukiolaiset ovat opiskelijoita ja heitä tulisi myös kohdella sellaisina.
Miksi ammatillinen koulutus sitten puolestaan vetää yhä enenevissä määrin ysiluokkalaisia puoleensa? Syitä on useita ja osa niistä on juuri niiden puutteiden korjauksia, joita mainitsin lukiolla olevan. Ammatillisen koulutuksen funktio on selkeä: ammattiin valmistunut on valmis työskentelemään ammatissaan. Lukiokoulutuksen lukupainotteisuuden vastapainoksi ammattikoulutus on profiloitunut kädentaitoja arvostavaksi, mikä onkin luonnollista koulutuksen huomioonottaen. Myös markkinoinnilla on ollut suuri merkitys ammattikoulutuksen suosion muodostumisessa, puhumattakaan siitä, että yhteiskunta haluaa paikata suurten ikäluokkien jättämän tyhjiön mahdollisimman nopeasti, joten panos ammatillisen koulutuksen kehittämiseen on ollut suuri.
Yleissivistyksen merkitys kasvaa tulevaisuudessa, kun ammattitaidon lisäksi työntekijältä odotetaan esimerkiksi kielitaitoa ja matemaattisia kykyjä. Ammatilliseen koulutukseen on mahdollista hakeutua myös lukion jälkeen ja tässä piileekin yksi lukiokoulutuksen tulevaisuuden mahdollisuuksista. Päädyin itse lukioon juuri sen takia, että minun ei vielä tarvinnut päättää, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ammatikseni. Lukiokoulutus on välivaihe, jota ei pidä nähdä vain vertikaalisena, vaan myös horisontaalisena toisen asteen sisällä. On viisasta punnita omia ajatuksiaan ja varmistua ammatinvalinnastaan ennen päätöksen tekemistä, vaikka tämä kestäisi kolme lisävuotta. Ammatillisen koulutuksen käytyään ovet ovat vielä avoinna muillekin aloille, kun taustalla on myös yleissivistävä koulutus. Lukio on mahdollisuuksien koulu, josta voi jatkaa minne vain!
Lähde opiskelijatilastoihin:
http://www.oph.fi/etusivu/102/lukuvuosi_2010-2011_kaynnistyi
