16-vuotias kypsä velvollisuuksiin, muttei oikeuksiin?

Vaalien lähestyessä keskustelu siitä, kuka saakaan vaaleissa käyttää ääntään, nousee jälleen pinnalle. Tämän hetken lait äänioikeudesta vaihtelevat hieman vaaleista riippuen: laajimmillaan äänioikeus on kunnallisvaaleissa ja suppeimmillaan eduskunta- ja presidentinvaaleissa. Jälkimmäiset rajaavat äänioikeuden vain Suomen kansalaisille, kun taas tiettyjen asumisehtojen täyttyessä kunnallisvaaleissa voi äänestää kuka vain kansalaisuudesta riippumatta. Yhteistä vaalien äänestyskäytännöillä on kuitenkin äänestysikäraja: viimeistään vaalipäivänä on täytettävä 18 vuotta.

Tulevissa eduskuntavaaleissa olen oikeutettu äänestämään ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuitenkin, kun ajattelen ajassa taaksepäin, minulle tärkeämpää olisi ollut äänestäminen kunnallisvaaleissa 2008. Osallistuin tuolloin vaalipaneelin järjestämiseen omassa lukiossani ja halu vaikuttaa oman kaupunkini asioihin oli suuri jo silloin. Panokseni vaaleihin oli suurempi kuin valtaosalla äänioikeutetuista. Äänestysikärajaa tulisikin alentaa kunnallisvaaleissa 16-ikävuoteen.

16-vuotiaat ovat kunnallisten palvelujen suurkäyttäjiä, joille päätökset esimerkiksi terveydenhuoltoon, koulutukseen ja muihin palveluihin liittyen ovat tärkeitä. Äänestysikärajan laskeminen pakottaisi ehdokkaat ottamaan aiempaa laajemmin huomioon myös nuorten äänet. Tällöin päätökset esimerkiksi koulujen lakkauttamisista ja nuorten mielenterveyspalveluiden alasajoista joutuisivat käymään läpi huomattavasti laajempia keskusteluita tullakseen hyväksytyiksi.

Äänestysikärajan laskemista vastustetaan 16-vuotiaiden kypsymättömyydellä. Kuitenkin jo 15-vuotiaan katsotaan olevan vastuussa tekemisistään rikosoikeudellisen vastuun alkaessa. Kypsyys nähdään riittäväksi vain velvollisuuksiin, mutta oikeuksiin vaaditaan 18-vuoden ikää. 16-vuotias voi maksaa veroja, muttei osallistua verovarojen käyttöä koskevaan päätöksentekoon.

Toinen vasta-argumentti äänestysikärajan laskemiseen liittyy nuorten "johdateltavuuteen". Nuoria voidaan vastustajien mukaan johdatella helposti äänestämään radikaaleja ehdokkaita ja näin ollen ääripäiden puolueet hyötyisivät nuorista enemmän kuin suuret puolueet. Mielestäni moni 16-vuotias on avoimempi ja harkintakykyisempi kuin 30 vuotta samaa puoluetta äänestäneet, jotka äänestävät tottumuksestaan sen kummemmin ehdokkaita tai puolueita punnitsematta. Nuorten äänet puhaltaisivat Suomen politiikkaan uusia tuulia ja saattaisivat raikastaa poliittista keskustelua selkeämmillä linjavedoilla.

Edellä mainittujen vasta-argumenttien kumouduttua keskustelu siirtyy usein siihen, miten 18-20-vuotiaat äänestävät vaaleissa kaikkein vähiten, joten äänestysikärajan laskemisella vain kasvatettaisiin nukkuvien puoluetta. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että 18-20-vuotiaat ovat sellaisessa elämänvaiheessa, jossa kotikunnasta/-kaupungista muutetaan opiskelemaan tai työskentelemään vieraalle paikkakunnalle. Tällöin oman kunnan/kaupungin asiat eivät enää tunnu tärkeiltä ja uusi paikkakunta tuntuu vielä niin vieraalta, ettei äänestämistä usein edes ajatella. 16-vuotiaalla on kokemusta oman kunnan tai kaupungin päätöksenteosta ja palveluista, eikä hän vielä pariin vuoteen ole muuttamassa, joten palvelujen kehityksellä on hänelle merkitystä. Jos äänestyskokemusta on kertynyt jo kotipaikkakunnalla, on todennäköisempää, että nuori äänestää myös tulevaisuudessa uudella paikkakunnallaan.

Kirjoitin aiemmin seurakuntavaaleista, joissa ensimmäistä kertaa myös 16-vuotiaat voivat äänestää. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena pilottina äänestysikärajan laskemiselle, mutta täytyy myös ottaa huomioon, ettei valtaosa nykyisistäkään äänioikeutetuista äänestä seurakuntavaaleissa. Seuraavissa kunnallisvaaleissa sen sijaan olisi loistava tilaisuus kokeilla äänestysikärajan laskemista 16-ikävuoteen ja tarkastella sen seurauksia äänestysaktiivisuuteen. 16-vuotias ei ole enää lapsi, vaan nuori, jolle omien päätösten tekeminen ei ole mahdotonta.