Lukio on ensisijainen väylä korkea-asteelle hakeuduttaessa. On mahdollista, että tiesit jo lukioon tullessasi, mitä sinusta tulee "isona". Todennäköisempää kuitenkin on, ettei sinulla ollut silloin suurta kuvaa tulevasta, ei välttämättä vieläkään.
Teekkarista humanistiksi
Lukioon tullessani minulle oli selvää, että hakeudun opiskelemaan teknillistä alaa. Tein kurssivalintanikin sen mukaan: fysiikkaa, kemiaa ja pitkää matematiikkaa. Eväät tulevaksi teekkariksi olivat pöydällä. Valitettavasti ruokailijalle iski ähky puolivälissä.
Lukioaikana kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja järjestötoimintaan muutti suunnitelmani täysin. Fysiikka jäi kesken kuudennen kurssin kohdalla, kemia tyssäsi alkuunsa ja tilalle tuli historiaa sekä yhteiskuntaoppia. Harrastus muutti opiskelujeni suuntaa, mahdollisesti myös koko tulevaisuuttani.
Ei mitään hajua?
Harrastuksista voi ponnistaa oman tulevaisuuden opiskelupaikka ja sitä kautta ammatti. Useita tunteja viikossa vapaaehtoisesti vietetty aika kertoo kiinnostuksesta asiaa kohtaan. Jos siis opiskelujesi suunta on täysin hukassa, kannattaa paikkaa alkaa etsiä omasta elämästä. Vanhempiesi opiskeluhistoria ja työkokemus kannattaa myös tsekata, yllättävän usein oma ala löytyy sieltä. Tai vaihtoehtoisesti se helpottaa valintaasi ajatuksella ”tuota en ainakaan tule opiskelemaan!”
Suunta selvä – unelma edessä!
Ennemmin tai myöhemmin törmäät alaan, joka sinua kiinnostaa. Tiedonjano syntyy luonnostaan ja äkkiä olet katsastanut kaikki opiskelumahdollisuudet ja –paikat. Pilvilinnoissa on hyvä pyöriä rauhassa, onhan edessä elämäsi tärkeimpiä päätöksiä! Unelmoi, hae tietoa ja kerro suunnitelmistasi muille. Joku saattaa tuntea alaa opiskelevan, jolta voit saada korvaamatonta apua hakemiseen!
Pilvilinna, joka romahti
Suuri osa pettyy ekaan kertaan. Vain joka kolmas abi pääsee heti seuraavana syksynä jatkamaan opintojaan ja keskimäärin opinnot aloitetaan korkea-asteella 21,6 vuotiaana. Face the facts. Pettymys kestää hetken, mutta mahdollisuuksia on vielä monia.
Välivuosi - Vuosi muiden joukossa
Välivuosi ei tarkoita sitä, etteikö silloin voisi tehdä jotain! Avoin yliopisto tarjoaa erilaisia opintokokonaisuuksia, joiden avulla voit hankkia vauhtia seuraavaan kertaan. Voit hakea syksyn täydennyshaussa unelma-alaa vastaavaan koulutukseen ja hankkia sitä kautta ponnahduslautaa uuteen hakukertaan. Työntekokin on mahdollista ja antaa elämänkokemusta, josta on korvaamatonta hyötyä myöhemmin. Rantaloma Balilla ei myöskään ole huono idea.
Tärkeintä on se, että..
...hakeudut paikkaan, joka kiinnostaa sinua itseäsi. Parhaimmillaan teet koko loppuelämäsi työntekoa koskevia valintoja, joten ei ole väärin, jos otat rauhassa aikaa ajattelullesi. Erehtyä saa ja myöhemminkin voi alaa vaihtaa. Sinun tehtäväsi ei ole saada vinoutuneita työmarkkinoita kuntoon tai ajatella muiden eläkkeiden maksua. Sinun tehtäväsi on opiskella. Ja ehkä hiukan nauttia elämästäsi siinä sivussa!
Opiskelupaikan valinta on viiden vuoden uhkapeli. Nimitän sitä uhkapeliksi, koska harva opiskellessa oikeasti tietää haluavansa tehdä alansa töitä. Uhkapeliin saa vielä aivan uuden kertoimen, kun lisähaasteeksi tuodaan surkea työmarkkinatilanne ja kova kilpailu. "Työmarkkinatilanteet yms. on järjestelmän, ei hakijan ongelma:)"
VastaaPoistaTyömarkkinatilanne on kysynnän ja tarjonnan luoma realiteetti, jonka sivuttaminen opiskelupaikan valinnassa on tyhmänrohkea teko. Suomessa on liikaa sellaisia tutkintoja, joilla ei työmarkkinoilla tee lähtökohtaisesti mitään. Jaloilla äänestäminen jättämällä hakematta näihin koulutusohjelmiin kannustaisi myös järjestelmää ohjaamaan määrärahansa fiksummin ja tarjoamaan opiskelupaikkoja oikeassa mittakaavassa.
"Vastasin, että sinne minne haluavat"
Tämä halu tulisi muodostaa tulevaisuuden toimenkuvan kautta, 3-5 vuoden opiskelurupeama on lyhyt aika mikäli tietää
sen johtavan miellyttävään toimenkuvaan. Työllistyminen on toki ulkoinen opiskelumotivaattori, mutta varsin monelle tehokas sellainen.
Jokakeväinen uravalintaongelma on pitkälti lukion ala-arvoisen opinto-ohjauksen syytä,
mihin SLL:lla olisi hyvät mahdollisuudet puuttua. Pahimmassa (ja todella useassa) tapauksessa nuori pyrkii sinne minne hänen vanhempansa painostavat.
En tietenkään väitä, etteivätkö opiskelijat huomioisi työmarkkinoita uravalinnassaan.
Ennen lainsäädännöllistä hoitotakuuta lääkäreitä oli Suomessa yksinkertaisesti liikaa. Nyt heille on kysyntää loputtomasti, mikä näkyy myös koulutusohjelman hakijamäärän runsautena. En usko, että kaikki jotka sinne tosissaan pyrkivät, oikeasti haluavat niitä töitä edes tehdä. Kyseisen kutsumusammatin asema työmarkkinoilla on vain tällä hetkellä niin lyömätön, ettei moni luonnontieteissä menestynyt abiturientti edes mieti vakavasti muita vaihtoehtoja.
Lopuksi vielä heitän uuden pallon tähän keskusteluun, jonka kirjoituksessa vältit kenties tarkoituksella tarjotessasi kaikkia muita vaihtoehtoja välivuoden viettämiselle ;)
Onko sinusta oikeudenmukaista, että toinen sukupuoli joutuu mahdollisesti opiskelupaikan saatuaan vielä käymään sivarin tai intin? Vaihtoehtoisesti rannalle jäävät henkilöt saattavat joutua olemaan intissä vuoden vastoin tahtoaan, jolloin pääsykokeisiin uudelleen lukeminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Valmistuminen viivästyy siis miehillä lähtökohtaisesti
lukukaudella, ja todella useassa tapauksessa jopa kahdella vuodella (ei sisälle ensimmäisenä keväänä + vuosi armeijassa).
Kiitos Ilkka hyvää pohdintaa sisältäneestä kommentistasi! Vastaan hieman lyhyemmin ajatuksiisi ja auki jääneisiin kysymyksiin:)
VastaaPoistaViiden vuoden uhkapeli on hyvä kuvaus siitä tilasta missä opiskelijat ovat hakurumban jälkeen. Abipäiviltä yms. saatu tieto opiskelupaikasta ei välttämättä vastaa opiskelun arkea ja pettymys saattaa tulla jo tässä vaiheessa. Toisille se tuleekin vasta työmarkkinoille siirryttäessä. Tässä näen ohjauksen roolin ja mahdollisuuksille tutustua jo lukioaikana jatko-opintoihin. Kirjoitin aiheesta helmikuussa: http://bit.ly/izAChB
Pysyn edelleen mielipiteessäni siinä, että työmarkkinatilanteen huomioiminen ei ole nuoren vastuulla, varsinkaan ensimmäisessä haussa. Tuolloin nuoren tulee tavoitella unelmiaan ja työelämä odottaa kyllä edessäpäin. Tällä hetkellä on suunnitteilla suuria leikkauksia koulutuspaikkoihin, joihin on vaikuttanut nimenomaan työmarkkinatilanne. Jälleen kerran näiden paikkamäärien pienentyessä tulee vastaan ohjauksen rooli, jotta osataan ohjata hakijoita muillekin aloille.
SLL on ottanut kevään mittaan useasti kantaa opinto-ohjauksen parantamiseksi. Olemme mukana OKM:n opo-hankkeessa, joka pitää sisällään 10 paikallista hanketta, joissa suunnitellaan lukion korkeakoulu- ja työelämäyhteistyötä. Olen painottanut erityisesti ohjauksen jatko-opintopainotteisuutta, koska lukion sisällä ohjaus toimii tällä hetkellä hyvin.
Huomasit hienosti sivarin ja intin rajauksen pois tekstistä;) Voin vain kompata kaikkea mitä totesit. Erityisesti tuosta toisesta vuodesta on päästävä eroon ja siihen näen ratkaisuna kotiuttamisajankohtien suhteuttamisen hakuaikatauluihin. Näin kotiutuvalla olisi aikaa valmistautua vielä saman kevään pääsykokeisiin.