Lupaukset lunastettaviksi

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/koulu-uhkaukset-tekija-on-useimmiten-teinipoika

Viikon 8 Suomen Kuvalehden kannessa oli synkkä omakuva tytöltä, jota epäiltiin koulu-uhkauksesta maalaustensa vuoksi. Itse artikkeli toi hyvin esiin uhkausten määrän ja puuttumisen niihin: kaikki otetaan tosissaan.

Jokelan ja Kauhajoen jälkeen aselainsäädäntöä ja kouluturvallisuutta ryhdyttiin uudistamaan ampumistapausten ja uhkausten vähentämiseksi. Nämä niin sanotut ”kovat ratkaisut” eivät kuitenkaan pureudu ongelmien perimmäisiin syihin: syrjäytymiseen ja ahdistuneisuuteen.

Myös SK:n artikkelissa mainitut psykososiaaliset palvelut ovat jääneet nopeiden ratkaisujen jalkoihin. Helsingin Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni asiasta, joka on luettavissa alla.

Lukioiden mielenterveyspalvelut yhä retuperällä

Penkkarihumun keskellä emme saa unohtaa niitä lukio-opiskelijoita, joiden koulunkäynti on kaukana juhlasta. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen päättäjät lupasivat pikaisia parannuksia nuorten mielenterveyspalveluihin. Koulupsykologien ja -kuraattorien tarve myös perusasteen jälkeisessä opetuksessa tunnustettiin laajalti. Savun hälvettyä lukioiden ja ammattikoulujen opiskelijoille annetut lupaukset on kuitenkin lakaistu maton alle.

Laki ei vieläkään edellytä toisen asteen koulutuksen järjestäjää ylläpitämään riittäviä psykososiaalisia tukipalveluita. Kovalla työllä valmisteltu luonnos uudeksi opiskeluhuoltolaiksi, jonka tarkoituksena on korjata mainittu puute, makaa tällä hetkellä jäädytettynä valtiovarainministeriön holveissa.

Suomen Lukiolaisten Liitto luovutti tammikuun lopussa ministeri Jyrki Kataiselle adressin, jossa yli 5 000 nuorta vaati parannuksia lukioiden ja muiden toisen asteen oppilaitosten mielenterveyspalveluihin. Tulevalla hallituskaudella on päättäjiltä löydyttävä riittävästi poliittista tahtoa viedä asiaa eteenpäin.

Kyse ei ole mistään pienestä ongelmasta. Tutkimusten mukaan lukiolaisista keskimäärin joka kymmenes oirehtii keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta. Varsinkin tyttöjen masentuneisuus on lisääntynyt koko 2000-luvun. Ei ole siten lainkaan yllättävää, että mielenterveyden häiriöstä on tullut yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen syy varsinkin nuorten aikuisten parissa.

Nuorten mielenterveys ei ole vain eettisesti oikea vaan myös kansantaloudellisesti järkevä sijoitus. Riittävän varhainen ongelmien tunnistaminen ja niihin puuttuminen suojelee inhimillistä pääomaamme ja säästää verovarojamme.

Täyttä Ainetta-palsta Improbaturissa: Valtavaa

Kenellä on valta Suomessa? Jos kysymyksen esittää kansanedustajille, vastaus on suurella todennäköisyydellä ”kansalla, tietysti!”. Jos kysymyksen esittää sinulle, vastaisit todennäköisesti, että ”eduskunnalla, kai?”. Kaikki vastaajat ovat yhtä oikeassa – eli väärässä.

Kysymys on aikaan sidottu: valta ei ole koko ajan samoilla ihmisillä. Parempi kysymys olisi: milloin kenelläkin on valta Suomessa? Viimeiset kolme ja puoli vuotta valta on ollut eduskunnalla. Päätöksenteko ja asioiden eteenpäin vieminen on ollut kansanedustajien vastuulla. He saivat oikeutuksen vallankäytölleen kansalta tullessaan valituiksi. He kuitenkin luopuivat vallankäytöstään jo jokin aika sitten. Tämä näkyy hiljaisuutena eduskunnassa ja sanaparin ”seuraava hallitus” ylikäyttämisessä – päätöksiä, jotka voisivat ärsyttää tai jakaa mielipiteitä, ei tehdä ennen vaaleja.

Valta on siirtynyt jälleen kansalle. Tämä näkyy siinä, että kansanedustajaehdokkaat kiertävät jokaisen supermarketin ja markkinapaikan kotimaakunnassaan keskustellen ja jakaen vaalimainoksiaan. Jo nyt lehdet ovat pullollaan mainoksia vaalitilaisuuksista ja pian tienvarsista voi jälleen nähdä ylikasvaneiden vauvojen kasvoja. Viimeistään tässä vaiheessa tiedät, että sinun tulee pitää silmäsi auki ja korvat kuulolla.

Sinulla on nyt valta. Ehdokas tekee kaikkensa, että sinä antaisit oman äänesi juuri hänelle. Äänestäminen on vain yksi keino vaikuttaa, eikä äänioikeuden puuttuminen ole minuakaan tähän saakka häirinnyt – ja harvempi ehdokas häntä tentatessa alkaa henkilöllisyystodistusta tiedustelemaan. Usein ensimmäistä kertaa äänioikeutetun suusta kuulee epäröintiä vaalien suhteen. Nuorempi äänestäjä saattaa miettiä, osaako hän valita ehdokkaan, ymmärtääkö hän politiikkaa tarpeeksi päätöksiä tehdäkseen tai kykeneekö hän edes toimimaan oikein äänestyspaikalla.

Voin kertoa, että ei kahdeksantoistavuotiaan päähän yhtäkkiä humahda valtaisaa tietomäärää yhteiskunnallisista asioista. Jokaisella Suomen lukiolaisella on tarpeeksi tietoa ja taitoa ehdokkaan valintaan. Omaa äänioikeuttaan pitää käyttää rohkeasti senkin takia, että jos sinä et päätä, joku muu kyllä päättää. (Siellä äänestyspaikalla osaa muuten toimia koulutettu apinakin – tai jos ei osaa, vaalivirkailijat opastavat kyllä.)

Mikäli sinulla ei ole äänioikeutta, ainoa keino vaikuttaa on pitää sinulle tärkeistä asioista mahdollisimman kovaa ääntä.Vaikuttaminen muilla keinoin ei kuitenkaan ole sen vaikeampaa: kysymyksen esittäminen vaalitilaisuudessa tai viestin lähettäminen ehdokkaan facebook-seinälle ovat yksinkertaisia keinoja oman asiasi eteenpäin viemiseksi.

Sinun valtasi kaventuu vaalien jälkeen – meistä jokaisen elämään vaikuttavat päätökset tehdään sitten taas Arkadianmäellä. Sinun vallankäyttösi aika on nyt.

Apua prinsessoille

Viikon loppu oli yhtä lukiojuhlaa: torstaina koulutyönsä päättivät abiturientit, jotka perinteisissä penkkariajeluissa pääsivät sotkemaan kaupunkien liikenteen ja satuttamaan ihmisiä pakkasen kovettamilla karkeilla. Päivän ajaksi he saivat pukeutua joksikin muuksi ja ottaa ilon irti yhdessäolostaan vielä viimeisen kerran ennen lakkiaisia.

Seuraavana päivänä toisen vuoden opiskelijoista tuli wanhoja. Oulun lukioiden yhteiset wanhojen tanssit keräsivät 20-vuotistanssiaisiin ennätysmäärän tanssijoita: noin 950 wanhaa esiintyi 4000-henkiselle yleisölle Ouluhallissa. Kritiikki pukuloiston kalleutta kohtaan oli tilaisuudessa kokonaan unohdettu ja tytöt saivat päivänsä prinsessoina.

Pääsin itse juhlatunnelmaan, kun tanssien pääsylipputulojen tilityskohde kerrottiin: Oulun Tyttöjen Talo. Tyttöjen talo tarjoaa apua masennuksesta kärsiville tytöille Oulun seudulla. Erityisesti lukiolaisten mielenterveydelliset ongelmat on tiedostettu ja lukioiden panos juhlan tuotoilla ongelmien hoitoon on esimerkillistä toimintaa.

Juhlan tuotot ehkäisevät kuitenkin vain vähän sitä hätää, mikä Oulussa on psykososiaalisten palveluiden osalta. Valtakunnallisesti heikoimmin hoidetut mielenterveyspalvelut nuorille löytyvät nimenomaan entisen Oulun läänin alueelta. Viime vuonna toimintansa lopetti Nuorten neuvola, eikä tilalle ole saatu korvaavaa palvelua.

Panostukset nuorten mielenterveyteen ovat panoksia tulevaisuuteen. Keskeytyksiä korkea-asteella ja työkyvyttömyyseläkkeitä burnouttien takia työelämän alkumetreillä voidaan vähentää, jos ongelmiin puututaan riittävän aikaisin. Tämä on ymmärrettävä niin Oulussa kuin muuallakin.

eOPO ja iOPISKELIJA

Osallistuin keskiviikkona Helsingin, Espoon ja Vantaan opinto-ohjaajien Lukiolaisten urasuunnittelu-seminaariin, jossa esitin lukiolaisen näkökulman opinto-ohjauksen kehittämiseen. Seminaarin tarkoituksena oli pohjustaa vuoden 2011 alussa käynnistynyttä opinto-ohjauksen kehittämishanketta, johon pääkaupunkiseudun kunnat ovat päässeet mukaan. Annoin muutamia ehdotuksia hankkeeseen, edellä niistä lisää.

Opintojen ohjaus toimii tällä hetkellä lukion sisäisissä opinnoissa. Opiskelijat valmistuvat tavoiteajassa(3 vuoteen kirjoittaa 85%) eikä kelkasta juurikaan putoa nuoria(vain 4% jättää lukion kesken, joista puolet jatkaa välittömästi jossain muussa oppilaitoksessa). Ohjaus siis tähtää siihen, että nuoret saavat kurssivalintansa tehtyä ja kirjoittavat ylioppilaiksi. Lukion yleissivistän puolen ohjaus siis toimii.

Läpäisin itsekin lukion tavoiteajassa, jopa hyvin arvosanoin. Nyt kuitenkin vietän pakollista välivuotta, kun jatko-opiskelupaikka ei auennutkaan. Tilanne on samanlainen myös suurimmalla osalla ikätovereistani(jatko-opintoihin siirrytään lukion jälkeen keskimäärin 21,6-vuotiaina, 2/3 viime kevään ylioppilaista haki opiskelupaikkaa ja vain 1/3 jatkoi syksyllä uudessa oppilaitoksessa). Yksi syy suureen määrään välivuosia on opinto-ohjauksen jatko-opintoihin suuntaavan puolen puute.

Tähänkään päivään mennessä en ole tehnyt itselleni minkäänlaista jatko-opintosuunnitelmaa. Jouduin kaivamaan kaiken tiedon opiskelupaikoista ja työelämästä itse, jotta saatoin hakea jatko-opintoihin. Henkilökohtaisen suunnitelman tekeminen onkin yksi keino edistää nuoren kuvaa itsestään ja kyvyistään suhteessa jatko-opintomahdollisuuksiin(abiturientilla on valittavanaan noin 1000 eri linjaa).

Ilman opiskelupaikkaa jäävä pettyy aina jäätyään ulos, mutta niin pettyy myös se opiskelija, joka jatko-opintoihin päästyään tajuaa, ettei opiskelupaikka vastaakaan odotuksia. Näin on käynyt monille, jotka ovat käyneet yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen abipäivillä tutustumassa koulutustarjontaan. Opiskelupaikasta alan opiskelijoilta saatu kuva ei olekaan vastannut itse opiskelua. Abipäivät ovatkin vain pintaraapaisu opiskelupaikkaan tutustuttaessa.

Yksi mahdollisuus opiskelupaikkaan tutustumiseen on tutustuminen jo lukioaikana opiskeluun esimerkiksi yliopistossa. Tiedekunta voi tarjota opintojaan lukiolaisten valittavaksi ja lukiolainen saisi suorittamistaan korkea-asteen opinnoista soveltavien kurssien merkintöjä lukio-opintoihinsa. Mikäli opiskelija myöhemmin hakeutuu alalle opiskelemaan, voi hän lukea lukioaikana käymänsä opinnot hyväksi myös jatko-opinnoissaan. Näin opiskelija pääsee konkreettisesti tutustumaan jatko-opintoihin ja saa realistisen kuvan opiskelupaikasta.

Toinen mahdollisuus on jatko-opintojen jälkeiseen työelämään tutustuminen. Lukiossa järjestetään TET-ajanjakso, jossa opiskelija pääsee tutustumaan häntä kiinnostavan jatko-opintopaikan työllistymismahdollisuuksiin. Näin opiskelijalle muodostuu kuva siitä, mitä jatko-opinnoista valmistuessaan voi tehdä työkseen. Näistäkin opiskelija saa soveltavan kurssin esimerkiksi opintojen ohjauksessa.

Opinto-ohjaajat tekevät työtään pääosin kasvokkain opiskelijan kanssa. Näin tulee olla jatkossakin, mutta aikaa kahdenkeskeisiin tapaamisiin on rajallisesta varsinkin suurissa lukioissa. Kolmas kehittämisehdotus onkin opojen siirtäminen myös sähköiseen muotoon. eOPO vastaa Facebookissa tai muussa sosiaalisen median palvelussa lukiolaisten esittämiin kysymyksiin ja antaa näin etäohjausta. Toteutustapa voi olla julkinen, jolloin netissä kiinnostavaan paikkaan törmännyt lukiolainen linkkaa eOPO:n seinälle opiskelupaikan ja kysyy lisätietoja, jolloin muut lukiolaiset voivat myös saada vastauksen paikkaan liittyen. eOPO voi myös antaa opiskelijalle henkilökohtaista ohjausta suljetussa keskustelussa, jossa opiskelija tekee suunnitelman, joka voidaan myöhemmin käydä läpi kasvokkain.

Näillä uudistuksilla opinto-ohjauksen jatko-opiskeluihin suuntaava puoli saadaan kuntoon. Opiskelijat saavat kuvan itsestään ja jatko-opiskelupaikastaan eikä vääriä valintoja tule tehtyä niin paljoa. Lopputuloksena myös välivuosia saadaan karsittua.