Läpäisin pitkän matematiikan lukiossa lunttaamalla. Tunnilla ja kotona katsoin aina vastauksen ennen kuin aloin laskea annettua tehtävää. Mietin, miten pääsen tehtävän vastaukseen. Parhaassa tapauksessa pyysin vielä ryhmän matikkapäiltä katsottavaksi välivaiheet. Kokeessa en sitten enää uskaltanutkaan luntata, koska se on kuulemma huijaamista.
Hauki=Kala
Suomalainen oppiminen lähtee käytännössä siitä, että viisas on se, joka saa omaksuttua eniten tietoa päähänsä. Ulkoa opitut vuosiluvut ja nimet historiassa sekä toisen asteen yhtälön kaava matematiikassa ovat mittarimme siitä kuka oppii ja kuka ei. Alkupisteestä on päästävä loppupisteeseen, joka on myös tiedettävä etukäteen. Jos et opi ulkoa, et myöskään voi pärjätä kokeissa.
Koe on miehen mitta
Oppimista mitataan käytännössä vain erilaisilla kokeilla: pistokoe, kurssikoe, ylioppilaskoe, pääsykoe, teoriakoe jne jne jne. Kokeessa on myös pärjättävä yksin. Pistareissa mitataan ruotsin sanojen muistamista ja sanakirjan käyttö on ehdottomasti kielletty. Ylioppilaskokeet ovat paras esimerkki apujen hävittämisestä: ei tekstejä kynissä, vaatteissa, eväissä tai käsivarsissa. Sisältö täytyy tuottaa itse. Kaiken hyvän lisäksi äidinkielen esseekokeessa kaikki on vielä kirjoitettava puhtaaksi.
Suomi itsenäistyi vuonna 1952
TV-visaohjelmien kultakaudella kaikki nauroivat Satu Tuomistolle ja jälleen kerran misseistä päästiin sanomaan kliseisiä heittoja. Vuosiluvun muistamista tärkeämpää on mielestäni kuitenkin muistaa ne syyt, jotka johtivat itsenäisyyteen ja mitä siitä seurasi. Google on keksitty, eikä kilauta kaverille- ohjelmia enää pyöri televisiossakaan. Kuka vain voi tarkistaa nopeasti faktat verkosta. Pääasia, että itsenäistyi.
Anna mulle ne vastaukset
Koulumaailmassa tietovisailu jatkuu edelleen. Harmi vain, ettei yhtään oljenkortta ole saatavilla. Netin käyttö kokeissa on suunta kohti soveltavampia kokeita: kaikki vastaukset ovat tarjolla. Koetilanteessa näyttöä voidaan valvoa ja suoritusta arvioida myös työvaiheiden osalta. Prosessi on osa lopputulosta, joten miksei sitä arvioida? Fifty-fifty jää turhaksi oljenkorjeksi, kun klikkauksella voi tarkistaa varmasti oikean vastauksen.
Kaveria ei jätetä
Kaverille kilauttaminen on kaikkein eniten pannassa. Mittaamista ja arviointia voidaan toteuttaa myös muilla tavoilla kuin kokeilla: haastattelut ja ryhmätyöt antavat mahdollisuuden kunnolliseen tiedon soveltamistaidon mittaamiseen. Miksi mitata aina vain yksilötaitoja, kun parhaimmillaan ryhmätyöskentelyssä jopa "koetilanteessa" voi oppia? Tiimityöskentely ja kaverille kilauttaminen on myöhemmässä elämässä täysin normaalia, jopa välttämätöntä.
Takaisin matematiikkaan. Vaikka "lunttasin" tehtävät koko lukion ajan, läpäisin kuitenkin kunnialla jokaisen kurssin. Pitkän matematiikan ylioppilaskokeessa vastasin viiteen tehtävään, joista lopputuloksena oli C. Jotain oli siis jäänyt päähän lunttaamallakin.
PS. Miten koetilanteessa voi kysyä yleisöltä? Onnea kaikille kirjoittajille!
Ryhmätyötaitoja ei millään tavalla mitata tällä hetkellä lukiossa, etenkään YO-kirjoituksissa... Pitäisikö?
VastaaPoistaPitäisi. Työelämässä tarvitaan ryhmätyötaitoja ja tulokset ovat yhdessä mietittyinä monesti yksilösuorituksia parempia. Halutaanko me vain sosiaalisesti kyvyttömiä itsetutkiskelijoita vai avoimesti yhteistyötä tekeviä ihmisiä?
VastaaPoistaKoetilanteessa voitaisiin mitata yksilön panosta ryhmätyöhön ja lopputulosta kokonaisuutena. Usein opiskelijat vastustavat kaikkein eniten vaihtoehtoisia koemuotoja, mutta tämä johtuu mun mielestä kokemuksen puutteesta: itse olin tyytyväinen, jos lukion kurssikokeen sijaan tehtiin jotain muuta. Oli vapaapäivä koeviikolla..