Suomen lukioverkko tulee lähitulevaisuudessa kokemaan rajuja muutoksia, kun pienenevät ikäryhmät eivät enää riitä täyttämään tarvittavia opiskelijamääriä pienissä lukioissa. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että lukioverkko tulee pienenemään. Kaikkia lukioita ei voida pelastaa, mutta Suomen Lukiolaisten Liiton tulee pyrkiä säilyttämään koulutuksen saatavuus asuinpaikasta riippumatta.
Jokaisella suomalaisella tulee olla mahdollisuus lukiokoulutukseen riippumatta siitä missä hän sattuu asumaan. Tasa-arvoiset mahdollisuudet lukiokoulutukseen voidaan turvata sellaisella lukioverkolla, jossa opiskelija ei joudu muuttamaan pois kotoaan opetusta saadakseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lukioita voidaan tarvittaessa lakkauttaa vain silloin, kun välimatka seuraavaan lukioon julkisilla kulkuneuvoilla ei nouse kohtuuttoman suureksi.
Pienten lukioiden edellytykset tarjota laadukasta ja kattavaa lukiokoulutusta tulee turvata valtakunnallisella etäopetusjärjestelmällä. Opiskelijoilla tulee olla samanlaiset mahdollisuudet osallistua valtakunnallisille syventäville kursseille ja kertauskursseille riippumatta siitä asuuko hän Pelkosenniemellä vai Porissa. Näin taataan kaikille samanlaiset valmiudet menestyä esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa.
Suomen Lukiolaisten Liiton tulee aktiivisesti ottaa osaa lukioverkon kehittämiskeskusteluun. On tärkeää, että SLL määrittelee kantansa lukioverkosta jo ennen kuin muutoksia ryhdytään valmistelemaan.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
torstai 11. marraskuuta 2010
Aineelliset periaatteet osa 1: Maksuton koulutus
Aineelliset periaatteet on sarja mielestäni tärkeitä teemoja, joita haluan tuoda esiin mikäli tulen valituksi Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtajaksi. Tässä ensimmäinen osa:
Koulutuksen maksuttomuus on periaate, josta ei ole varaa tinkiä. Vaikka lukio-opetus itsessään on maksutonta, syntyy opiskelijalle kustannuksia erinäisten materiaalien hankkimisesta. Erilaisia materiaalimaksuja peritään laajasti Suomen lukioissa ja vain hyvin harva lukio tarjoaa vaihtoehdoksi materiaalimaksulle omien välineiden hankkimisen koulun ulkopuolelta.
Materiaalimaksuja saa periä vain materiaaleista, jotka opiskelija saa itse konkreettisesti käyttöönsä. Tällaisia ovat muun muassa koepaperit ja tunneilla jaettavat monisteet. Materiaalimaksua ei voida periä esimerkiksi sähköisistä palveluista, kuten Wilma-käyttöjärjestelmistä tai koulun tarjoamista sähköpostiosoitteista. Opiskelijalla tulee aina olla mahdollisuus hankkia materiaalinsa koulun ulkopuolelta mikäli tämä on hänelle edullisempaa.
SLL sai tärkeän voiton syyslukukauden 2010 lopussa, kun Kainuun koulutuslautakunta päätti luopua 20 euron suuruisesta materiaalimaksusta opiskelijajärjestöjen painostuksesta. Maksuista esitettiin Opetus- ja kulttuuriministeriölle kirjallinen kysymys, jonka vastauksessa OKM yhtyi SLL:n ja SAKKI ry:n näkemykseen Kainuun maksujen laittomuudesta.
Kainuun voitto on ennakkotapaus, jota voidaan hyödyntää myös muualla perittäviä laittomia maksuja vastaan. Mielestäni SLL:n tulee painostaa koulutuksenjärjestäjiä siihen, että laittomista maksuista luovutaan välittömästi. SLL:n tulee aktiivisesti tuoda esiin Opetusministeriön asetusta oppilailta ja opiskelijoilta perittävistä maksuista, jotta maksuja peritään asetuksen mukaisesti ja opiskelijalle tarjotaan mahdollisuus hankkia materiaalinsa koulun ulkopuolelta.
Asetus opiskelijoilta perittävista materiaalimaksuista:
tiistai 19. lokakuuta 2010
Taistojen tiellä: homojen oikeudet Suomessa
Osallistun myös omalta osaltani Yle TV 2:n Homoilta-teemaohjelman aloittamaan keskusteluun homoseksuaalisuudesta, homoseksuaalien oikeuksista ja heidän asemastaan yhteiskunnassa. Tuon esiin omat mielipiteeni asiasta ja jätän Päivi Räsästen ynnä muiden arvostelun tuonnemmaksi.
Homoseksuaalisuutta arvostellut puoli pohjasi lähes kaikki argumenttinsa kristinuskon pyhään kirjaan, Raamattuun, joka heidän mukaansa rajoittaa seksuaalisen kanssakäymisen miehen ja naisen väliseksi asiaksi. Tämä on heidän mukaansa luonnollista, kun taas kahden samaa sukupuolta olevan välinen seksuaalinen kanssakäyminen(rakkaus?) on syntiä. Valitettavaa on, että luonnollisuus määritellään valikoidusti uskonnollisen tekstin pohjalta, eikä todellisuuteen pohjautuvien havaintojen perusteella.
Homoseksuaalisuutta on tavattu ihmislajin lisäksi 1 500 eri eläinlajilla kärpäsistä kaskelotteihin ja näistä noin 500 lajin kohdalla se on hyvin dokumentoitua. Oman käsitykseni mukaan eläimet toimivat pitkälti vaiston varassa, joten ”homovaiston” eli eläimen ominaisuuden luulisi olevan luonnollisuutta parhaimmillaan. Tämä sama vietti on myös ihmisellä ja ohjaa hänen toimintaansa syntymästä lähtien. Homoksi siis synnytään, ei langeta. Luomisoppiin uskovalle homovastaiselle tämä voi olla shokeeraavaa, sillä tällöinhän Jumala on luonut myös homot. Miksi Jumala loisi jotain lähtökohtaisesti ”väärää”?
Homoillan keskustelu liikkui vahvasti homojen oikeuksissa ja tässä lyhyt kertaus siitä, minkä homot ovat joutuneet käymään läpi Suomessa:
Vuoteen 1971 saakka homoseksuaalisuudesta voitiin tuomita vankeuteen
1981 homoseksuaalisuus poistetaan Sosiaalihallituksen virallisten sairauksien listalta
2000 uuden perustuslain 6 § sisältää yhdenvertaisuuden lain edessä sekä yleisen syrjintäkiellon. Samana vuonna Suomen presidentiksi valitaan entinen SETA:n puheenjohtaja Tarja Halonen.
2001 työsopimuslaissa kielletään sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvä syrjintä.
2002 samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröiminen tulee mahdolliseksi.
2007 laki hedelmöityshoidoista sallii hoidot luovutetuilla sukusoluilla myös naimattomille naisille ja naispareille.
2009 perheen sisäinen adoptio mahdollista myös rekisteröidyssä parisuhteessa eläville.
Tällä hetkellä homoseksuaalisten oikeuksista puhuttavat eniten oikeus avioliittoon ja oikeus adoptoida. Samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen on mielestäni ensisijaisesti lainsäädännöllinen asia, jossa ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä: kyse on yhdenvertaisuudesta lain edessä. Tämä on enemmänkin periaatekysymys, sillä uutena mahdollisuutena se tarjoaisi samaa sukupuolta oleville pareille lähinnä oikeuden samaan sukunimeen. Keskustelu onkin jäänyt kirkossa vihittäviin avioliittoihin.
Enenevissä määrin myös heteropariskunnat menevät naimisiin maistraatissa. Avioliitto ei siis ole kirkon yksinoikeus. Seurakunnan jäsenenä ja siten kristittynä kannatan myös kirkollisen avioliiton mahdollistamista samaa sukupuolta oleville pareille. Tämä on kuitenkin kirkon sisäinen asia, johon lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa vain tietyin osin. 2000-luvulla lakeja ei kuitenkaan voida enää säätää 2000-vuotta vanhan opuksen valikoitujen katsantokantojen avulla. Mikäli näin kuitenkin tehdään, on mielestäni seuraava pieni lista muista Raamatun kohdista otettava huomioon lainsäädännössä:
Mooseksen toisessa kirjassa (2. Moos. 21:7) hyväksytään tyttären myyminen orjaksi (taitaa olla nykyisessä lainsäädännössä kiellettyä...)
Sama kirja kieltää myös työskentelemisen sunnuntaina(2. Moos. 35:2), mutta tästähän käytiin jo se vääntö ja päädyttiin syntiseen vaihtoehtoon
Myös kristinuskon pyhä kirja kieltää sianlihan syönnin Mooseksen 3. kirjassa(3. Moos. 11:7-8). Miten käy tulevien grillauskesien?
Myös sukupuoliyhteys kuukautisten aikana kielletään 3. Mooseksen kirjassa. Puuttuuko laki tähän? Allways vai on selected days?
Nainen vaietkoon seurakunnassa... Tämä on asuinalueellani Pohjois-Pohjanmaalla edelleen suuri ongelma joillekin.
Mikäli laki sukupuolineutraalista avioliitosta menee läpi eduskunnassa, on kirkon hyväksyttävä päätös ja ryhdyttävä vihkimään myös samaa sukupuolta olevia pareja. Vaihtoehtoisesti se voi myös luopua vihkimisoikeudestaan, jolloin avioliittoon muualla vihityt voisivat hakea siunausta kirkosta. Jos laki menee läpi, on kirkko vaikean kysymyksen edessä, mutta uskon ettei sillä ole varaa ulkoistaa yhtä merkittävimmistä palveluistaan. Kyseessä on kuitenkin kahden toisiaan rakastavan ihmisen liittämisestä yhteen, ei itse Saatanan vapauttamisesta, kuten vastapuoli sen tällä hetkellä näkee.
”Homoliittoja” suurempi lainsäädännöllinen ”ongelma” näyttää olevan samaa sukupuolta olevan parin adoptio-oikeus. Kuten aikaisemmasta listasta huomataan, on tällä hetkellä sateenkaariperheen syntyminen mahdollista vain perheen sisäisen adoption seurauksena. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsella on usein aina omien vanhempiensa(äiti ja isä, 2 isää tai 2 äitiä) lisäksi ns. 3. vanhempi. Tällaisessa perheessä lapsi saa varmasti rakkautta, mutta eikö olisi kaikille osapuolille helpompaa, että lapsen vanhempia olisivat ne kaksi henkilöä, jotka rakastavat lapsen lisäksi toisiaan.
Maailma on täynnä lapsia, jotka ovat menettäneet vanhempansa tai tulleet otetuksi huostaan. Homoillassakin todettiin, että vain 33% Suomen huostaanotetuista sijoitetaan perheisiin, kun taas loput kasvatetaan laitoksessa. Näillä lapsilla on kaipuu rakastavia ihmisiä kohtaan. Ei lapsi erottele vanhempiensa sukupuolista suuntautumista, jos vanhemmat häntä rakastavat. Vastuullisia ja rakastavia koteja olisi tarjolla, mutta heteroseksin puuttuessa vanhemmat eivät kelpaa.
Pohdin homoillan jälkeen omaa kasvatustani ja tulin siihen tulokseen, ettei minun vanhempieni sukupuoli ole missään vaiheessa ollut merkityksellinen. Niin isäni kuin äitini on kasvattaessaan luonut minulle kuvaa rakastavasta ihmisestä. Missään vaiheessa minulle ei ole korostettu sukupuolirooleja, vaan olen vapaasti saanut leikkiä nukeilla niin halutessani ja valita harrastuksekseni lätkän sijaan tanssimisen. Voin hyvin kuvitella, ettei lapsen kasvatus olennaisesti eroa sateenkaariperheissä.
PS. Kirkosta homoillan vuoksi eronneet jättivät kirkon sisällä oikeuksistaan taistelevat homoparit oman onnensa nojaan.
torstai 14. lokakuuta 2010
Nuoret vaikuttamaan Kajaaniin maaliskuussa!
Osallistuin 6.10 järjestettyyn tapaamiseen Kajaanissa, jossa poliittiset nuorisojärjestöt yhdessä Suomen Lukiolaisten Liiton Pohjois-Suomen Piirin, Kajaanin lukion, Kainuun ammattiopiston ja Kainuun nuorisovaltuuston kanssa ryhtyivät suunnittelemaan eduskuntavaalien alla toteutettavaa seminaaria. Seminaarin tarkoituksena on aktivoida nuoria äänestämään tulevissa eduskuntavaaleissa.
Seminaari-työryhmän alustavien suunnitelmien perusteella tapahtumassa tulee olemaan paneeleja, joihin osallistuvat puolueiden silmäätekeviä henkilöitä ja lisäksi nuoria kansanedustajaehdokkaita. Seminaarista kiinnostuneet nuoret, kansanedustajaksi halajavat, voivat olla yhteydessä allekirjoittaneeseen mikäli paneeliin osallistuminen kiinnostaa.
Paneelien lisäksi tilaisuuteen pyydetään nuorisojärjestöjä, niin puoluesidonnaisia kuin sitoutumattomiakin, esittelemään toimintaansa ja jakamaan materiaalia. Suunnitelmissa on myös vaikuttamiseen liittyviä luentoja mielenkiintoisilta puhujilta.
Seminaari järjestetään näillä näkymin 4.3.2011 Kajaanin Kaukametsän kulttuuri- ja kongressikeskuksessa. Lisää tietoa seuraa työryhmän toiminnan edetessä. Tule paikalle vaikuttamaan tai kuulemaan vaikuttamisesta!
Seminaari-työryhmän alustavien suunnitelmien perusteella tapahtumassa tulee olemaan paneeleja, joihin osallistuvat puolueiden silmäätekeviä henkilöitä ja lisäksi nuoria kansanedustajaehdokkaita. Seminaarista kiinnostuneet nuoret, kansanedustajaksi halajavat, voivat olla yhteydessä allekirjoittaneeseen mikäli paneeliin osallistuminen kiinnostaa.
Paneelien lisäksi tilaisuuteen pyydetään nuorisojärjestöjä, niin puoluesidonnaisia kuin sitoutumattomiakin, esittelemään toimintaansa ja jakamaan materiaalia. Suunnitelmissa on myös vaikuttamiseen liittyviä luentoja mielenkiintoisilta puhujilta.
Seminaari järjestetään näillä näkymin 4.3.2011 Kajaanin Kaukametsän kulttuuri- ja kongressikeskuksessa. Lisää tietoa seuraa työryhmän toiminnan edetessä. Tule paikalle vaikuttamaan tai kuulemaan vaikuttamisesta!
lauantai 25. syyskuuta 2010
Lukiolainen-äärimmäisen uhanalainen vuonna 2020?
Suomen toisen asteen koulutus on järjestetty niin sanotun duaalimallin mukaisesti; ammattikoulutus valmistaa opiskelijan suoraan työelämään ja lukiokoulutus antaa yleissivistyksen sekä jatko-opintokelpoisuuden. Viime vuosiin saakka peruskoulun päättävä ikäluokka on jakautunut melko tasaisesti kahtia, mutta nyt tilanne on muuttunut: noin 60% ikäluokasta aloittaa nykyään ammattiin valmistavassa oppilaitoksessa, kun vain 40% ikäluokasta jatkaa peruskoulusta lukioon.
Miksi lukio ei sitten enää vedäkään ammatillisen koulutuksen veroisesti väkeä puoleensa? Hetken pohdittuani sain kokoon joitain ajatuksia, joita tuon tässä tekstissä esiin. Pohdin lisäksi muutamia ratkaisuja esittämiini ongelmiin.
Lukiota markkinoidaan yleissivistävänä oppilaitoksena, joka antaa valmiudet korkea-asteelle siirtymiseen. Yleissivistys on kuitenkin menettänyt arvostustaan, sillä sanan merkitys on epäselvä peruskoulunsa päättävälle nuorelle. Yleissivistys ymmärretään usein pelkästään suurena määränä tietoa asioista, joilla ei käytännön elämässä ole nuorelle mitään merkitystä. Yleissivistyksen merkitystä onkin lähdettävä markkinoimaan laajempana kykynä hallita suuria tietomääriä. Nykyään ei ole enää merkitystä sillä kuinka paljon tietoa pystyy omaksumaan ja muistamaan ulkoa, sillä tiedon määrä kasvaa rajattomasti. Tärkeämpää on kyetä löytämään tieto luotettavasti sekä kyetä hyödyntämään ja tarkastelemaan sitä kriittisesti.
Lukion funktio yleissivistävänä oppilaitoksena on hämärä myös lukion jälkeistä elämää tarkasteltaessa. Lukiosta valmistuneet ovat ylioppilaita, mutta heillä ei ole ammattiin valmistanutta tutkintoa ja siksi he harvoin voivat siirtyä suoraan työelämään. He ovat siis jatkokoulutuksen tarpeessa saadakseen ammattipätevyyden. Ylioppilastodistuksen vähäinen merkitys jatko-opiskelun kannalta ei tuo lisäarvoa lukiokoulutukseen: dokumenttia eivät enää lukio-opiskelijatkaan pidä merkittävänä. Ylioppilastodistuksen ja lukion päästötodistuksen merkitystä voidaan lähteä korottamaan ottamalla ne aiempaa laajemmin huomioon jatko-opintoihin haettaessa. Siirtyminen korkea-asteelle on tehtävä niin kitkattomaksi, että lukio-opiskelu välivaiheena kohti jatko-opintoja houkuttelisi.
Imago-ongelmia lukiolaisuudella on monia: osa nuorista näkee lukion vain peruskoulun jatkeena, jonka vuoksi hakeudutaan opiskelupaikkaan, joka eroaa edellisestä (lue ammattiin valmistavaan koulutukseen). Myös lukupainotteisuus estää monia hakeutumasta opiskelemaan lukioon, kun omia tietotaitoja ei pidetä riittävinä ja kiinnostus ulkoaoppimista vaativaan koulutukseen on minimaalinen. Lukion onkin kehityttävä entistä monipuolisemmaksi ja laajemmin opiskelijoiden erilaiset oppimistavat huomioonottavaksi. Kalvosulkeiset on vaihdettava opiskelijaa osallistaviin ja opiskelijan luovuutta hyödyntäviin opetusmenetelmiin. Sähköiset oppimisympäristöt ja erilaiset ryhmätyömenetelmät ovat askel kohti uudenlaista opetusta. Myös lukion valinnanvapauden laajentaminen vaatisi opiskelijalta kypsyyttä, kun vastuu omista opinnoista kasvaa. Lukiolaiset ovat opiskelijoita ja heitä tulisi myös kohdella sellaisina.
Miksi ammatillinen koulutus sitten puolestaan vetää yhä enenevissä määrin ysiluokkalaisia puoleensa? Syitä on useita ja osa niistä on juuri niiden puutteiden korjauksia, joita mainitsin lukiolla olevan. Ammatillisen koulutuksen funktio on selkeä: ammattiin valmistunut on valmis työskentelemään ammatissaan. Lukiokoulutuksen lukupainotteisuuden vastapainoksi ammattikoulutus on profiloitunut kädentaitoja arvostavaksi, mikä onkin luonnollista koulutuksen huomioonottaen. Myös markkinoinnilla on ollut suuri merkitys ammattikoulutuksen suosion muodostumisessa, puhumattakaan siitä, että yhteiskunta haluaa paikata suurten ikäluokkien jättämän tyhjiön mahdollisimman nopeasti, joten panos ammatillisen koulutuksen kehittämiseen on ollut suuri.
Yleissivistyksen merkitys kasvaa tulevaisuudessa, kun ammattitaidon lisäksi työntekijältä odotetaan esimerkiksi kielitaitoa ja matemaattisia kykyjä. Ammatilliseen koulutukseen on mahdollista hakeutua myös lukion jälkeen ja tässä piileekin yksi lukiokoulutuksen tulevaisuuden mahdollisuuksista. Päädyin itse lukioon juuri sen takia, että minun ei vielä tarvinnut päättää, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ammatikseni. Lukiokoulutus on välivaihe, jota ei pidä nähdä vain vertikaalisena, vaan myös horisontaalisena toisen asteen sisällä. On viisasta punnita omia ajatuksiaan ja varmistua ammatinvalinnastaan ennen päätöksen tekemistä, vaikka tämä kestäisi kolme lisävuotta. Ammatillisen koulutuksen käytyään ovet ovat vielä avoinna muillekin aloille, kun taustalla on myös yleissivistävä koulutus. Lukio on mahdollisuuksien koulu, josta voi jatkaa minne vain!
Lähde opiskelijatilastoihin:
http://www.oph.fi/etusivu/102/lukuvuosi_2010-2011_kaynnistyi
maanantai 6. syyskuuta 2010
Ehdolla Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtajaksi/varapuheenjohtajaksi 2011!
Suomen Lukiolaisten Liiton liittokokous valitsee 26. puheenjohtajistonsa Joensuussa 19.-21. marraskuuta. Puheenjohtaja on liiton edunvalvonnallinen kärki, joka näkyy ja tuo liittoa esiin vaalivuonna 2011. Olen mielestäni oikea mies vastuuseen. Haen myös varapuheenjohtajaksi, koska minulla on kehittämisideoita paikalliseen edunvalvontaan ja oppilaskuntatoimintaan.
Haluan tuoda liittoon avointa johtajuutta, joka ottaa huomioon niin liittohallituksen, piiritoimijoiden kuin toimistonkin tarpeet. Liittohallituslaisille tulee aiempaa laajemmin delegoida vastuuta esimerkiksi erilaisten työryhmien ja jaosten vetäjinä, jotta liittokokoukselta ansaittu luottamus saa oikeutuksensa. Liittohallituslaisten on saatava aktiivisesti vaikuttaa valmistelutyöhön toiminnan eri osa-alueilla.
Piiritoiminta on liiton peruspilari, jonka kautta myös liittohallitukseen haetaan. Siksi onkin ensisijaisen tärkeää, että piiriläiset kokevat liiton puheenjohtajiston ja liittohallituksen lähestyttäviksi. Liittohallituksen päätökset täytyy saattaa jäsenistölle tiedoksi, jotta päätöksenteko toteutetaan avoimessa ja keskustelevassa hengessä. Piirit on otettava mukaan valmistelemaan liiton keskeisiä asiakirjoja läpinäkyvyyden takaamiseksi.
Toimiston esimiehenä puheenjohtajan tulee tarjota innovatiiviset ja rennot puitteet työskentelylle. Luottamus pääsihteeriä ja muita toimihenkilöitä kohtaan on ensisijaisen tärkeää, jotta puheenjohtajan työtehtävien pääpaino pysyy edunvalvonnassa eikä hallinnollisessa johtamisessa. Yhteistyö pääsihteerin ja edunvalvonta-asiamiehen kanssa tarjoaa puheenjohtajalle asiantuntevaa apua, mikä tuo liittoon jatkuvuutta luottamushenkilöiden vaihtuessa vuosittain.
Edunvalvonnallisena toimijana olen asiallinen ja neuvottelukykyinen, mutta pidän kiinni periaatteista. Tarvittaessa liiton on voitava osoittaa mielipiteensä aktiivisin keinoin nousemalla barrikadeille ja olen enemmän kuin valmis marssimaan etulinjassa, sillä se on minulle tuttua. Verkostoituminen ja hyvät keskusteluyhteydet kuitenkin ehkäisevät tällaisten pakotteiden käyttöä, joten heti toimikauden aluksi puheenjohtajan on tehtävä itsensä tunnetuksi niin päättäjille kuin muillekin järjestöille.
Liiton on kyettävä puuttumaan myös paikallistason ongelmiin yhdessä piirijärjestöjen kanssa. Suurimmat tappiot on koettu paikallisen edunvalvonnan saralla ja tähän on saatava muutos. Suuresta koostaan huolimatta liiton on kyettävä luomaan ennakkotapauksia paikallistason edunvalvonnassa. Piirikummijärjestelmää ja piirien koulutusta on kehitettävä, jotta piirit voivat tehdä paikallisen tason edunvalvontaa asiantuntijoina. Vastuu koulutuksesta on liitolla.
Liittokokous lähestyy ja ehdokkaista täytyy löytää se oma. Minulta voi kysyä vaikeitakin kysymyksiä ja osallistun mielelläni keskustelutilaisuuksiin.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Pohjois-Suomen lukiolaiset vaativat ilmaisia oppikirjoja
Suomen Lukiolaisten Liiton Pohjois-Suomen Piiri kannustaa lukioita osallistumaan opiskelijoiden oppikirjakustannuksiin. "Opiskelijan oppikirjakustannusten hintahaitari on 1300- 1600 euroa lukioaikana opiskelijan valinnoista riippuen" laskee piirin puheenjohtaja Valtteri Aine. "Tässä on mielestäni vakava ristiriita koulutuksen maksuttomuuden kanssa" Aine jatkaa.
Suomen Lukiolaisten Liitto ajaa lukiokirjojen tarkoituksenmukaisen kierrätettävyyden ja uusiokäytön parantamista. Lisäksi tavoitteena on, että myös lukio-opinnoissa voitaisiin hyödyntää sähköisiä oppimateriaaleja nykyistä laajemmin.
Pohjois-Suomen piirin alueella, eli Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, on Aineen mukaan vain kaksi lukiota, joissa oppikirjat ovat ilmaisia. Nämä lukiot sijaitsevat Kärsämäellä ja Pyhäjoella. Tämän lisäksi Hyrynsalmen lukiossa on mahdollista saada 500 euron stipendi
lukiokirjoja varten.
"Ilmaiset oppikirjat voisivat houkutella erityisesti pienien muuttotappiokuntien nuoria jäämään kotikunnan lukioon" Aine linjaa. Kuusamon lukiossa aloitettu kirjojen lainaaminen opiskelijoille on suunta kohti oikeaa. "Omien merkintöjen tekeminen kirjoihin olisi opiskelijan oppimisen kannalta tärkeää, mutta ainahan valokopioihinkin voi alleviivata" Aine huomauttaa.
Suomen Lukiolaisten Liitto ajaa lukiokirjojen tarkoituksenmukaisen kierrätettävyyden ja uusiokäytön parantamista. Lisäksi tavoitteena on, että myös lukio-opinnoissa voitaisiin hyödyntää sähköisiä oppimateriaaleja nykyistä laajemmin.
Pohjois-Suomen piirin alueella, eli Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, on Aineen mukaan vain kaksi lukiota, joissa oppikirjat ovat ilmaisia. Nämä lukiot sijaitsevat Kärsämäellä ja Pyhäjoella. Tämän lisäksi Hyrynsalmen lukiossa on mahdollista saada 500 euron stipendi
lukiokirjoja varten.
"Ilmaiset oppikirjat voisivat houkutella erityisesti pienien muuttotappiokuntien nuoria jäämään kotikunnan lukioon" Aine linjaa. Kuusamon lukiossa aloitettu kirjojen lainaaminen opiskelijoille on suunta kohti oikeaa. "Omien merkintöjen tekeminen kirjoihin olisi opiskelijan oppimisen kannalta tärkeää, mutta ainahan valokopioihinkin voi alleviivata" Aine huomauttaa.
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
16-vuotias kypsä velvollisuuksiin, muttei oikeuksiin?
Vaalien lähestyessä keskustelu siitä, kuka saakaan vaaleissa käyttää ääntään, nousee jälleen pinnalle. Tämän hetken lait äänioikeudesta vaihtelevat hieman vaaleista riippuen: laajimmillaan äänioikeus on kunnallisvaaleissa ja suppeimmillaan eduskunta- ja presidentinvaaleissa. Jälkimmäiset rajaavat äänioikeuden vain Suomen kansalaisille, kun taas tiettyjen asumisehtojen täyttyessä kunnallisvaaleissa voi äänestää kuka vain kansalaisuudesta riippumatta. Yhteistä vaalien äänestyskäytännöillä on kuitenkin äänestysikäraja: viimeistään vaalipäivänä on täytettävä 18 vuotta.
Tulevissa eduskuntavaaleissa olen oikeutettu äänestämään ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuitenkin, kun ajattelen ajassa taaksepäin, minulle tärkeämpää olisi ollut äänestäminen kunnallisvaaleissa 2008. Osallistuin tuolloin vaalipaneelin järjestämiseen omassa lukiossani ja halu vaikuttaa oman kaupunkini asioihin oli suuri jo silloin. Panokseni vaaleihin oli suurempi kuin valtaosalla äänioikeutetuista. Äänestysikärajaa tulisikin alentaa kunnallisvaaleissa 16-ikävuoteen.
16-vuotiaat ovat kunnallisten palvelujen suurkäyttäjiä, joille päätökset esimerkiksi terveydenhuoltoon, koulutukseen ja muihin palveluihin liittyen ovat tärkeitä. Äänestysikärajan laskeminen pakottaisi ehdokkaat ottamaan aiempaa laajemmin huomioon myös nuorten äänet. Tällöin päätökset esimerkiksi koulujen lakkauttamisista ja nuorten mielenterveyspalveluiden alasajoista joutuisivat käymään läpi huomattavasti laajempia keskusteluita tullakseen hyväksytyiksi.
Äänestysikärajan laskemista vastustetaan 16-vuotiaiden kypsymättömyydellä. Kuitenkin jo 15-vuotiaan katsotaan olevan vastuussa tekemisistään rikosoikeudellisen vastuun alkaessa. Kypsyys nähdään riittäväksi vain velvollisuuksiin, mutta oikeuksiin vaaditaan 18-vuoden ikää. 16-vuotias voi maksaa veroja, muttei osallistua verovarojen käyttöä koskevaan päätöksentekoon.
Toinen vasta-argumentti äänestysikärajan laskemiseen liittyy nuorten "johdateltavuuteen". Nuoria voidaan vastustajien mukaan johdatella helposti äänestämään radikaaleja ehdokkaita ja näin ollen ääripäiden puolueet hyötyisivät nuorista enemmän kuin suuret puolueet. Mielestäni moni 16-vuotias on avoimempi ja harkintakykyisempi kuin 30 vuotta samaa puoluetta äänestäneet, jotka äänestävät tottumuksestaan sen kummemmin ehdokkaita tai puolueita punnitsematta. Nuorten äänet puhaltaisivat Suomen politiikkaan uusia tuulia ja saattaisivat raikastaa poliittista keskustelua selkeämmillä linjavedoilla.
Edellä mainittujen vasta-argumenttien kumouduttua keskustelu siirtyy usein siihen, miten 18-20-vuotiaat äänestävät vaaleissa kaikkein vähiten, joten äänestysikärajan laskemisella vain kasvatettaisiin nukkuvien puoluetta. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että 18-20-vuotiaat ovat sellaisessa elämänvaiheessa, jossa kotikunnasta/-kaupungista muutetaan opiskelemaan tai työskentelemään vieraalle paikkakunnalle. Tällöin oman kunnan/kaupungin asiat eivät enää tunnu tärkeiltä ja uusi paikkakunta tuntuu vielä niin vieraalta, ettei äänestämistä usein edes ajatella. 16-vuotiaalla on kokemusta oman kunnan tai kaupungin päätöksenteosta ja palveluista, eikä hän vielä pariin vuoteen ole muuttamassa, joten palvelujen kehityksellä on hänelle merkitystä. Jos äänestyskokemusta on kertynyt jo kotipaikkakunnalla, on todennäköisempää, että nuori äänestää myös tulevaisuudessa uudella paikkakunnallaan.
Kirjoitin aiemmin seurakuntavaaleista, joissa ensimmäistä kertaa myös 16-vuotiaat voivat äänestää. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena pilottina äänestysikärajan laskemiselle, mutta täytyy myös ottaa huomioon, ettei valtaosa nykyisistäkään äänioikeutetuista äänestä seurakuntavaaleissa. Seuraavissa kunnallisvaaleissa sen sijaan olisi loistava tilaisuus kokeilla äänestysikärajan laskemista 16-ikävuoteen ja tarkastella sen seurauksia äänestysaktiivisuuteen. 16-vuotias ei ole enää lapsi, vaan nuori, jolle omien päätösten tekeminen ei ole mahdotonta.
Tulevissa eduskuntavaaleissa olen oikeutettu äänestämään ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuitenkin, kun ajattelen ajassa taaksepäin, minulle tärkeämpää olisi ollut äänestäminen kunnallisvaaleissa 2008. Osallistuin tuolloin vaalipaneelin järjestämiseen omassa lukiossani ja halu vaikuttaa oman kaupunkini asioihin oli suuri jo silloin. Panokseni vaaleihin oli suurempi kuin valtaosalla äänioikeutetuista. Äänestysikärajaa tulisikin alentaa kunnallisvaaleissa 16-ikävuoteen.
16-vuotiaat ovat kunnallisten palvelujen suurkäyttäjiä, joille päätökset esimerkiksi terveydenhuoltoon, koulutukseen ja muihin palveluihin liittyen ovat tärkeitä. Äänestysikärajan laskeminen pakottaisi ehdokkaat ottamaan aiempaa laajemmin huomioon myös nuorten äänet. Tällöin päätökset esimerkiksi koulujen lakkauttamisista ja nuorten mielenterveyspalveluiden alasajoista joutuisivat käymään läpi huomattavasti laajempia keskusteluita tullakseen hyväksytyiksi.
Äänestysikärajan laskemista vastustetaan 16-vuotiaiden kypsymättömyydellä. Kuitenkin jo 15-vuotiaan katsotaan olevan vastuussa tekemisistään rikosoikeudellisen vastuun alkaessa. Kypsyys nähdään riittäväksi vain velvollisuuksiin, mutta oikeuksiin vaaditaan 18-vuoden ikää. 16-vuotias voi maksaa veroja, muttei osallistua verovarojen käyttöä koskevaan päätöksentekoon.
Toinen vasta-argumentti äänestysikärajan laskemiseen liittyy nuorten "johdateltavuuteen". Nuoria voidaan vastustajien mukaan johdatella helposti äänestämään radikaaleja ehdokkaita ja näin ollen ääripäiden puolueet hyötyisivät nuorista enemmän kuin suuret puolueet. Mielestäni moni 16-vuotias on avoimempi ja harkintakykyisempi kuin 30 vuotta samaa puoluetta äänestäneet, jotka äänestävät tottumuksestaan sen kummemmin ehdokkaita tai puolueita punnitsematta. Nuorten äänet puhaltaisivat Suomen politiikkaan uusia tuulia ja saattaisivat raikastaa poliittista keskustelua selkeämmillä linjavedoilla.
Edellä mainittujen vasta-argumenttien kumouduttua keskustelu siirtyy usein siihen, miten 18-20-vuotiaat äänestävät vaaleissa kaikkein vähiten, joten äänestysikärajan laskemisella vain kasvatettaisiin nukkuvien puoluetta. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että 18-20-vuotiaat ovat sellaisessa elämänvaiheessa, jossa kotikunnasta/-kaupungista muutetaan opiskelemaan tai työskentelemään vieraalle paikkakunnalle. Tällöin oman kunnan/kaupungin asiat eivät enää tunnu tärkeiltä ja uusi paikkakunta tuntuu vielä niin vieraalta, ettei äänestämistä usein edes ajatella. 16-vuotiaalla on kokemusta oman kunnan tai kaupungin päätöksenteosta ja palveluista, eikä hän vielä pariin vuoteen ole muuttamassa, joten palvelujen kehityksellä on hänelle merkitystä. Jos äänestyskokemusta on kertynyt jo kotipaikkakunnalla, on todennäköisempää, että nuori äänestää myös tulevaisuudessa uudella paikkakunnallaan.
Kirjoitin aiemmin seurakuntavaaleista, joissa ensimmäistä kertaa myös 16-vuotiaat voivat äänestää. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena pilottina äänestysikärajan laskemiselle, mutta täytyy myös ottaa huomioon, ettei valtaosa nykyisistäkään äänioikeutetuista äänestä seurakuntavaaleissa. Seuraavissa kunnallisvaaleissa sen sijaan olisi loistava tilaisuus kokeilla äänestysikärajan laskemista 16-ikävuoteen ja tarkastella sen seurauksia äänestysaktiivisuuteen. 16-vuotias ei ole enää lapsi, vaan nuori, jolle omien päätösten tekeminen ei ole mahdotonta.
torstai 15. heinäkuuta 2010
Suvaitsevaisuuden Kristalliyö
Siellä säädetään lakeja, jotka kohdistuvat tiettyä ihmisryhmää vastaan. Heidät halutaan lakaista piiloon ja valehdella itselle ja muille, ettei heitä olisikaan. Samaan aikaan äärioikeistolaiset iskut vähemmistöjä kohtaan ovat kasvaneet huomattavasti: kulkueisiin hyökätään, kansalaisjärjestöjen toimistoja sotketaan ja ihmisiä hakataan henkihieveriin. Sympatiaakin iskuille löytyy. Mikä maa, mikä vuosi?
Kyseessä ei ole 1930-luvun Saksa, vaan 2010-luvun Suomi. Romaniasta tulleiden romanien kerjääminen halutaan kieltää lailla yhteiskuntaa häiritsevänä ilmiönä. Oikeustieteilijät tuomitsevat lakiehdotuksen yhtä ihmisryhmää syrjivänä lakina; tulevaisuudessa suomalainen suomenkielinen voisi edelleen pyytää rahaa bussilippuun. Suomeen saapuneet romanikerjäläiset ovat koko EU:n alueella hyljeksitty ihmisryhmä, eikä Suomi näköjään tee poikkeusta tässä. Eläköön oikeusvaltio.
Kerjääminen on merkki äärimmäisestä hädästä, jolloin toimeentuloa ei millään muulla tapaa kykene järjestämään. Olen usein kuullut kerjäämistä kyseenalaistavia kommentteja, kuten miksei kerjäläinen soita mandoliinia/ukulelea/bongoja/viulua? Valitettavasti kaikki eivät ole musikaalisesti multitalentteja eikä näin ollen tällainen ole kerjäläiselle mahdollinen ansiotapa. Kerjäämisen taustalla väitetään usein olevan järjestäytynyttä rikollisuutta, josta rahat käärivät kansainväliset rikollisliigat. Tätä väitettä tukemaan ei ole löydetty Suomesta todisteita. Sisäministeriö kuitenkin vahvasti ajaa kerjäläiset rikollisiksi kieltämällä heidän toimeentulonsa laillisuuden.
Mielenkiintoisena huomiona haluan verrata kerjäämistä "feissaamiseen". Kansainväliset järjestöt keräävät rahaa maailman köyhille lahjoituksina eli antamatta mitään vastineeksi. Tämä pätee myös kerjäämiseen ja apu menee välittömästi perille. Hyväksymmekö siis isojen kansainvälisten organisaatioiden oikeuden kerätä rahaa köyhille feissaamalla, kun köyhän feissaaminen itsensä puolesta halutaan kieltää? Itse hyväksyn molemmat tavat auttaa.
Samaan aikaan, kun romanikerjäläiset halutaan siivota katukuvasta, on päätään nostanut äärioikeiston viharikollisuus. Nämä kaljupäiset, maastohousuihin ja maihinnousukenkiin pukeutuvat ja lapsena liian vähän huomiota saaneet miehet ovat päässeet toteuttamaan itseään vapaasti viime viikkojen aikana. Kyynelkaasuhyökkäys Pride- kulkueeseen oli täysin tuomittava, mutta mediassa näkyi myös hyökkääjiä ymmärtäviä lausuntoja. Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Asmo Maanselkä (kd) toteaa Keskisuomalaisessa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että Pride- kulkue hyökkäsi provokaatiollaan "perinteisiä arvoja vastaan" ja hän ymmärtää siitä syntyneet lieveilmiöt. Maanselkä siis hyväksyy tiettyä ihmisryhmää vastaan tehtävät iskut, jos ihmisryhmä provosoi muita? Pride- kulkue ei ollut provokaatio, vaan vähemmistöryhmän omia oikeuksiaan puolustava kokoontuminen.
Maanselän lisäksi oululainen kaupunginvaltuutettu Tuulikki Ukkola (kok) julkaisi populistisen, viharyhmiä ymmärtävän blogikirjoituksensa Uuden Suomen verkkosivuilla. Ukkola: "Viharikoslaeilla ja muilla juridisilla keinoilla ei kammeta ääri-ilmiöiden syntyä, vaan pikemminkin lietsotaan niitä. Kun ihminen joutuu piilottamaan vihaiset ajatuksensa sisäänsä, se purkautuu ilmoille tuhoisina tekoina." Ukkolakin siis hyväksyy vihamielisyydet tiettyä ihmisryhmää kohtaan ja kannustaisi myös viharikoslakien lieventämiseen.
Vain muutamaa päivää Pride- iskua myöhemmin Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n (SETA) tiloja vastaan tehtiin isku, jossa toimiston ovet sotkettiin White Pride- ja hakaristisymbolein. Jälleen kerran hyökkäys, jota ei voida oikeuttaa millään tasolla, mutta viranomaiset kieltävät asian vakavuuden. Äärioikeiston hyökkäyksiä ei oteta tosissaan, sillä poliisin mukaan kyseessä on vain muutama paikallinen ryhmittymä, eikä toiminta ole järjestäytynyttä. Ei ole aikaa jäädä odottelemaan heidän järjestäytymistään, vaan viharikoksiin täytyy puuttua välittömästi tosissaan, eikä vähätellen.
Kesän tapahtumat ovat osoittaneet, että Suomi ei vielä ole suvaitsevainen ja ihmisoikeuksien puolustamisella on jalansijaa myös kotimaassa. Suosittelen kaikille lämpimästi äänestämistä tulevissa vaaleissa. Kysykää ehdokkailta myös ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista, sillä niiden puolustaminen ei näytä Suomessa olevan itsestään selvää. SETA:n jäsenmäärä kasvoi huomattavasti iskujen jälkeen ja olen itsekin liittynyt jäseneksi tukeakseni suomalaisen yhteiskunnan muuttumista suvaitsevammaksi.
PS. Oululaisena häpesin Ukkolan mielipiteitä niin paljon, että kehotan kaikkia Oulun vaalipiirissä äänestäviä valitsemaan suvaitsevamman ehdokkaan. Jätetään yhdessä Ukkola päätösten ulkopuolelle.
Linkkejä ja uutisia aiheesta:
Eduskunnassa vaadittiin kerjäämisen kieltämistä lailla
Oikeustieteilijät tyrmäävät kerjäämisen kieltämisen
Suomen Kuvalehti 18.6.2010 s. 40-42: Romanit euroopassa
Maanselän mielipidekirjoitus
Ukkolan blogikirjoitus
Kyseessä ei ole 1930-luvun Saksa, vaan 2010-luvun Suomi. Romaniasta tulleiden romanien kerjääminen halutaan kieltää lailla yhteiskuntaa häiritsevänä ilmiönä. Oikeustieteilijät tuomitsevat lakiehdotuksen yhtä ihmisryhmää syrjivänä lakina; tulevaisuudessa suomalainen suomenkielinen voisi edelleen pyytää rahaa bussilippuun. Suomeen saapuneet romanikerjäläiset ovat koko EU:n alueella hyljeksitty ihmisryhmä, eikä Suomi näköjään tee poikkeusta tässä. Eläköön oikeusvaltio.
Kerjääminen on merkki äärimmäisestä hädästä, jolloin toimeentuloa ei millään muulla tapaa kykene järjestämään. Olen usein kuullut kerjäämistä kyseenalaistavia kommentteja, kuten miksei kerjäläinen soita mandoliinia/ukulelea/bongoja/viulua? Valitettavasti kaikki eivät ole musikaalisesti multitalentteja eikä näin ollen tällainen ole kerjäläiselle mahdollinen ansiotapa. Kerjäämisen taustalla väitetään usein olevan järjestäytynyttä rikollisuutta, josta rahat käärivät kansainväliset rikollisliigat. Tätä väitettä tukemaan ei ole löydetty Suomesta todisteita. Sisäministeriö kuitenkin vahvasti ajaa kerjäläiset rikollisiksi kieltämällä heidän toimeentulonsa laillisuuden.
Mielenkiintoisena huomiona haluan verrata kerjäämistä "feissaamiseen". Kansainväliset järjestöt keräävät rahaa maailman köyhille lahjoituksina eli antamatta mitään vastineeksi. Tämä pätee myös kerjäämiseen ja apu menee välittömästi perille. Hyväksymmekö siis isojen kansainvälisten organisaatioiden oikeuden kerätä rahaa köyhille feissaamalla, kun köyhän feissaaminen itsensä puolesta halutaan kieltää? Itse hyväksyn molemmat tavat auttaa.
Samaan aikaan, kun romanikerjäläiset halutaan siivota katukuvasta, on päätään nostanut äärioikeiston viharikollisuus. Nämä kaljupäiset, maastohousuihin ja maihinnousukenkiin pukeutuvat ja lapsena liian vähän huomiota saaneet miehet ovat päässeet toteuttamaan itseään vapaasti viime viikkojen aikana. Kyynelkaasuhyökkäys Pride- kulkueeseen oli täysin tuomittava, mutta mediassa näkyi myös hyökkääjiä ymmärtäviä lausuntoja. Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Asmo Maanselkä (kd) toteaa Keskisuomalaisessa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että Pride- kulkue hyökkäsi provokaatiollaan "perinteisiä arvoja vastaan" ja hän ymmärtää siitä syntyneet lieveilmiöt. Maanselkä siis hyväksyy tiettyä ihmisryhmää vastaan tehtävät iskut, jos ihmisryhmä provosoi muita? Pride- kulkue ei ollut provokaatio, vaan vähemmistöryhmän omia oikeuksiaan puolustava kokoontuminen.
Maanselän lisäksi oululainen kaupunginvaltuutettu Tuulikki Ukkola (kok) julkaisi populistisen, viharyhmiä ymmärtävän blogikirjoituksensa Uuden Suomen verkkosivuilla. Ukkola: "Viharikoslaeilla ja muilla juridisilla keinoilla ei kammeta ääri-ilmiöiden syntyä, vaan pikemminkin lietsotaan niitä. Kun ihminen joutuu piilottamaan vihaiset ajatuksensa sisäänsä, se purkautuu ilmoille tuhoisina tekoina." Ukkolakin siis hyväksyy vihamielisyydet tiettyä ihmisryhmää kohtaan ja kannustaisi myös viharikoslakien lieventämiseen.
Vain muutamaa päivää Pride- iskua myöhemmin Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n (SETA) tiloja vastaan tehtiin isku, jossa toimiston ovet sotkettiin White Pride- ja hakaristisymbolein. Jälleen kerran hyökkäys, jota ei voida oikeuttaa millään tasolla, mutta viranomaiset kieltävät asian vakavuuden. Äärioikeiston hyökkäyksiä ei oteta tosissaan, sillä poliisin mukaan kyseessä on vain muutama paikallinen ryhmittymä, eikä toiminta ole järjestäytynyttä. Ei ole aikaa jäädä odottelemaan heidän järjestäytymistään, vaan viharikoksiin täytyy puuttua välittömästi tosissaan, eikä vähätellen.
Kesän tapahtumat ovat osoittaneet, että Suomi ei vielä ole suvaitsevainen ja ihmisoikeuksien puolustamisella on jalansijaa myös kotimaassa. Suosittelen kaikille lämpimästi äänestämistä tulevissa vaaleissa. Kysykää ehdokkailta myös ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista, sillä niiden puolustaminen ei näytä Suomessa olevan itsestään selvää. SETA:n jäsenmäärä kasvoi huomattavasti iskujen jälkeen ja olen itsekin liittynyt jäseneksi tukeakseni suomalaisen yhteiskunnan muuttumista suvaitsevammaksi.
PS. Oululaisena häpesin Ukkolan mielipiteitä niin paljon, että kehotan kaikkia Oulun vaalipiirissä äänestäviä valitsemaan suvaitsevamman ehdokkaan. Jätetään yhdessä Ukkola päätösten ulkopuolelle.
Linkkejä ja uutisia aiheesta:
Eduskunnassa vaadittiin kerjäämisen kieltämistä lailla
Oikeustieteilijät tyrmäävät kerjäämisen kieltämisen
Suomen Kuvalehti 18.6.2010 s. 40-42: Romanit euroopassa
Maanselän mielipidekirjoitus
Ukkolan blogikirjoitus
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Miten opiskelijat korkeakouluihin tulisi valita? -kyselyn tulokset
Toukokuun aikana blogissani oli mahdollista äänestää korkeakoulujen opiskelijavalinnan perusteista. Vaihtoehtoina olivat pelkän pääsykokeen perusteella, ensisijaisesti päättötodistuksella, mutta väylä myös pääsykokeella ja pelkän päättötodistuksen perusteella. Kyselyyn vastasi 98 henkilöä ja äänet jakautuivat seuraavasti:
Pelkän pääsykokeen perusteella: 16 ääntä, 16% annetuista äänistä
Ensisijaisesti todistuksen perusteella, mutta väylä auki myös pääsykokeella: 83 ääntä, 83% annetuista äänistä
Pelkän päättötodistuksen perusteella: 0 ääntä
Kyselyn tulos yllätti minut positiivisesti ja osoitti Helsingin Sanomien teettämän kyselyn ongelman: vaihtoehto pääsykokeen ja päättötodistuksen välillä sai huomattavasti äärivaihtoehtoja enemmän ääniä. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn voitti ylivoimaisesti pelkkä pääsykoe-vaihtoehto, mutta uskon, että tulos olisi ollut hyvin erilainen mikäli vaihtoehtoja olisi ollut useampia.
Kyselyn julkaistuani tajusin muutaman ystävän huomautuksen jälkeen, että sorruin myös itse innostuksessani jättämään vaihtoehtoja pois. Kyselyyn olisi tullut lisätä vaihtoehto: ensisijaisesti pääsykokeella, mutta päästötodistuksella voi saada lisäpisteitä haussa. Kuitenkin niin monen jo äänestettyä katsoin kyselyn muuttamisen vääräksi vaihtoehdoksi ja tyydyin viemään kyselyn loppuun siten kuin sen aloitinkin. Edellä mainittu vaihtoehto on nykyisin käytössä joissain tiedekunnissa Suomessa.
Itse kannatan kyselyn voittanutta vaihtoehtoa, mutta tiedostan, ettei sitäkään voida soveltaa kaikissa jatko-opintomahdollisuuksissa. Oikeustieteellisen ja lääketieteellisen sisäänotto päättötodistusten perusteella olisi vaikeata järjestää, sillä kyseisille aloille ei toisen asteen koulutuksissa ole tarpeeksi hyvää perustetta suoravalinnalle. Taidealat ovat toinen sektori, jonne esimerkiksi lukion kuvataiteen numeron ei luulisi riittävän, siksipä sinnekin katson pääsykokeet jopa aiheelliseksi.
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Toivotaan, että opetus- ja kulttuuriministeriö tekee viisaita päätöksiä opiskelijavalintaa uudistettaessa. Tärkeintähän ei ole se tapa, vaan itse opiskelupaikka korkeakoulussa.
Pelkän pääsykokeen perusteella: 16 ääntä, 16% annetuista äänistä
Ensisijaisesti todistuksen perusteella, mutta väylä auki myös pääsykokeella: 83 ääntä, 83% annetuista äänistä
Pelkän päättötodistuksen perusteella: 0 ääntä
Kyselyn tulos yllätti minut positiivisesti ja osoitti Helsingin Sanomien teettämän kyselyn ongelman: vaihtoehto pääsykokeen ja päättötodistuksen välillä sai huomattavasti äärivaihtoehtoja enemmän ääniä. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn voitti ylivoimaisesti pelkkä pääsykoe-vaihtoehto, mutta uskon, että tulos olisi ollut hyvin erilainen mikäli vaihtoehtoja olisi ollut useampia.
Kyselyn julkaistuani tajusin muutaman ystävän huomautuksen jälkeen, että sorruin myös itse innostuksessani jättämään vaihtoehtoja pois. Kyselyyn olisi tullut lisätä vaihtoehto: ensisijaisesti pääsykokeella, mutta päästötodistuksella voi saada lisäpisteitä haussa. Kuitenkin niin monen jo äänestettyä katsoin kyselyn muuttamisen vääräksi vaihtoehdoksi ja tyydyin viemään kyselyn loppuun siten kuin sen aloitinkin. Edellä mainittu vaihtoehto on nykyisin käytössä joissain tiedekunnissa Suomessa.
Itse kannatan kyselyn voittanutta vaihtoehtoa, mutta tiedostan, ettei sitäkään voida soveltaa kaikissa jatko-opintomahdollisuuksissa. Oikeustieteellisen ja lääketieteellisen sisäänotto päättötodistusten perusteella olisi vaikeata järjestää, sillä kyseisille aloille ei toisen asteen koulutuksissa ole tarpeeksi hyvää perustetta suoravalinnalle. Taidealat ovat toinen sektori, jonne esimerkiksi lukion kuvataiteen numeron ei luulisi riittävän, siksipä sinnekin katson pääsykokeet jopa aiheelliseksi.
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Toivotaan, että opetus- ja kulttuuriministeriö tekee viisaita päätöksiä opiskelijavalintaa uudistettaessa. Tärkeintähän ei ole se tapa, vaan itse opiskelupaikka korkeakoulussa.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Matka ihmisoikeusrikkomuksista kärsivään maahan väärin?
Lähden lomamatkalle Tunisiaan 23. päivä kesäkuuta ja matkaa harkitessani päätin perehtyä maahan tarkemmin internetin ja matkaoppaiden avustuksella. Wikipedia antoi suomenkielisillä sivuillaan tyydyttävän yleiskatsauksen maan lämpötiloihin, sijaintiin ja talouteen. Artikkelissa oli kuitenkin toteamus: Tunisia on tasavalta, jossa on voimakas presidentti ja käytännössä yhden puolueen järjestelmä. Maan yhteiskunnallisesta tilasta ei artikkelissa mainittu enempää, joten asia jäi vaivaamaan minua.
Vaihdoin Wikipedian käyttökielen englanniksi ja joku voisi todeta, että helvetin portit aukenivat. Tunisia ei ole vain yksipuoluejärjestelmä, vaan myös äärimmäinen diktatuuri, joka sijoittui Economist-lehden demokratiaindeksissä sijalle 141/167(Suomi sijalla 6. Ruotsi 1.) Jopa Kiina, Pakistan ja Sierra Leone saivat paremmat arvosanat kyseisestä indeksistä.
Tunisian hallitus kontrolloi kaikkea mediaa ja pääsy tietyille internet-sivuille on evätty, esimerkkinä youtube. Kaikki kaksi paikallista tv-kanavaa lähettävät tarkoin harkittua ohjelmaa ja Lonely Planetin matkaopas tiesi kertoa, että presidentin vierailuja näytetään uusintoina uutisissa, mikäli muuta uutisoitavaa ei ole. Paikalliset ovat useiden lähteiden mukaan omaksuneet tarkan itsesensuurin, sillä hallituksenvastaisesta "propagandasta" voi joutua vuosiksi vankeuteen. Islamilainen yhteiskunta ei hyväksy homoseksuaalisuutta, mutta tästä annetaan Tunisiassa "vain" 3-5 vuotta vankeutta. Myöskään naisten asema ei ole länsimaalaista tasoa, vaikkakin muuta islamilaista maailmaa hieman parempi.
Faktoja katsellessani minussa heräsi ajatus: "voinko matkustaa tuollaiseen maahan". Tuenko silloin diktatuuria ja ihmisoikeuksien loukkauksia? Mielestäni hyvän vastauksen tähän antoi Madventuresin Kansainvälisen seikkailijan opas. Boikotin tielle lähtevä joutuu valitettavasti boikotoimaan jokaista maata, sillä yksikään maa ei ole täydellinen (ei edes Isä Aurinkoisen Pohjois-Korea). Japanilaiset pyytävät valaita, Brasiliassa kaadetaan sademetsiä, turkkilaiset syrjivät kurdeja ja amerikkalaiset polkevat lähes kaikki kansainväliset sopimukset jalkoihinsa. Suomi on päässyt Amnestyn mustalle listalle, sillä kansalaisvelvollisuudesta kieltäytyminen johtaa täällä vankeusrangaistukseen.
Kohdemaan valinnassa tulee valtionhallinnon boikotin sijaan lähteä ruohonjuuritasolta. Tietysti matka maahan, jossa on autoritaarinen hallinto, tukee ensimmäisenä turismia ylläpitävää valtionhallintoa, mutta omilla valinnoillaan kohdemaassa voi tukea myös paikallisia ihmisiä. Uskallus ulos rantaparatiiseista tavallisiin kaupunkeihin ja niiden kauppakaduilta syrjäisemmillä alueille ostoksille tai nähtävyyksiä katselemaan voi tarjota oivan mahdollisuuden tukea paikallista kulttuuria ja ihmisiä. Samalla voi myös itse kokea paljon enemmän ja nähdä paikallisten ihmisten elämää kiiltokuvien ulkopuolella. Boikotti valtionhallintoa kohtaan on siis toisaalta boikotti ihmisiä kohtaan.
PS. Jätin tietoisesti esimerkiksi matkailun ympäristövaikutukset tekstini ulkopuolelle, sillä niiden tarkasteleminen olisi vienyt tekstiä liikaa sivuraiteille. Matkailun ympäristövaikutuksista saisi hedelmällisen pohjan uudelle tekstille, mutta tässä vaiheessa tämä saa kuitenkin riittää.:)
Hyödyllisiä linkkejä ja tekstini pohjaa:
Lonely Planet: Tunisia
Madventures: Kansainvälisen seikkailijan opas
Ulkoministeriön matkustustiedotteet maittain:
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=15735&contentlan=1&culture=fi-FI
Artikkeli Tunisiasta englanniksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Tunisia
Ja suomeksi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunisia
Economist-lehden demokratiaindeksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Democracy_Index
Vaihdoin Wikipedian käyttökielen englanniksi ja joku voisi todeta, että helvetin portit aukenivat. Tunisia ei ole vain yksipuoluejärjestelmä, vaan myös äärimmäinen diktatuuri, joka sijoittui Economist-lehden demokratiaindeksissä sijalle 141/167(Suomi sijalla 6. Ruotsi 1.) Jopa Kiina, Pakistan ja Sierra Leone saivat paremmat arvosanat kyseisestä indeksistä.
Tunisian hallitus kontrolloi kaikkea mediaa ja pääsy tietyille internet-sivuille on evätty, esimerkkinä youtube. Kaikki kaksi paikallista tv-kanavaa lähettävät tarkoin harkittua ohjelmaa ja Lonely Planetin matkaopas tiesi kertoa, että presidentin vierailuja näytetään uusintoina uutisissa, mikäli muuta uutisoitavaa ei ole. Paikalliset ovat useiden lähteiden mukaan omaksuneet tarkan itsesensuurin, sillä hallituksenvastaisesta "propagandasta" voi joutua vuosiksi vankeuteen. Islamilainen yhteiskunta ei hyväksy homoseksuaalisuutta, mutta tästä annetaan Tunisiassa "vain" 3-5 vuotta vankeutta. Myöskään naisten asema ei ole länsimaalaista tasoa, vaikkakin muuta islamilaista maailmaa hieman parempi.
Faktoja katsellessani minussa heräsi ajatus: "voinko matkustaa tuollaiseen maahan". Tuenko silloin diktatuuria ja ihmisoikeuksien loukkauksia? Mielestäni hyvän vastauksen tähän antoi Madventuresin Kansainvälisen seikkailijan opas. Boikotin tielle lähtevä joutuu valitettavasti boikotoimaan jokaista maata, sillä yksikään maa ei ole täydellinen (ei edes Isä Aurinkoisen Pohjois-Korea). Japanilaiset pyytävät valaita, Brasiliassa kaadetaan sademetsiä, turkkilaiset syrjivät kurdeja ja amerikkalaiset polkevat lähes kaikki kansainväliset sopimukset jalkoihinsa. Suomi on päässyt Amnestyn mustalle listalle, sillä kansalaisvelvollisuudesta kieltäytyminen johtaa täällä vankeusrangaistukseen.
Kohdemaan valinnassa tulee valtionhallinnon boikotin sijaan lähteä ruohonjuuritasolta. Tietysti matka maahan, jossa on autoritaarinen hallinto, tukee ensimmäisenä turismia ylläpitävää valtionhallintoa, mutta omilla valinnoillaan kohdemaassa voi tukea myös paikallisia ihmisiä. Uskallus ulos rantaparatiiseista tavallisiin kaupunkeihin ja niiden kauppakaduilta syrjäisemmillä alueille ostoksille tai nähtävyyksiä katselemaan voi tarjota oivan mahdollisuuden tukea paikallista kulttuuria ja ihmisiä. Samalla voi myös itse kokea paljon enemmän ja nähdä paikallisten ihmisten elämää kiiltokuvien ulkopuolella. Boikotti valtionhallintoa kohtaan on siis toisaalta boikotti ihmisiä kohtaan.
PS. Jätin tietoisesti esimerkiksi matkailun ympäristövaikutukset tekstini ulkopuolelle, sillä niiden tarkasteleminen olisi vienyt tekstiä liikaa sivuraiteille. Matkailun ympäristövaikutuksista saisi hedelmällisen pohjan uudelle tekstille, mutta tässä vaiheessa tämä saa kuitenkin riittää.:)
Hyödyllisiä linkkejä ja tekstini pohjaa:
Lonely Planet: Tunisia
Madventures: Kansainvälisen seikkailijan opas
Ulkoministeriön matkustustiedotteet maittain:
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=15735&contentlan=1&culture=fi-FI
Artikkeli Tunisiasta englanniksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Tunisia
Ja suomeksi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunisia
Economist-lehden demokratiaindeksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Democracy_Index
Suomen Lukiolaisten Liiton Pohjois-Suomen Piiri Hyrynsalmen lukion säilyttämisen kannalla
Hyrynsalmen kunta on jättänyt oikaisuvaatimuksen Kainuun maakuntahallitukselle Hyrynsalmen lukion lakkauttamisesta. Maakuntajohtaja Alpo Jokelainen esittää maakuntahallituksen aikaisemman päätöksen kumoamista ja hakijamäärän alarajan poistamista maakuntakokeilun loppuajaksi.
Suomen Lukiolaisten Liiton Pohjois-Suomen Piiri kannattaa Jokelaisen ehdotusta lukion säilyttämiseksi. Lukion säilyminen kunnassa on piirin mukaan sekä kunnan että sen nuorten etu. Kokeiluvaiheen jälkeen lukion kannattavuutta voidaan piirin mukaan harkita uudelleen.
Piiri korostaa opiskelijoiden laajempaa kuulemista tulevaisuudessa, mikäli samanlaiseen tilanteeseen ajaudutaan. "Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet oman lukion asioihin ovat Kainuun mallin myötä heikentyneet huomattavasti" linjaa piirin puheenjohtaja Valtteri Aine. "Opiskelijoiden kuuleminen on maakuntayhtymässä selkeästi tärkeä
kehittämisen kohde" Aine tarkentaa.
PS. PSP:n puolesta kannanotto, joka lähetettiin Kainuun Sanomiin Hyrynsalmen tilanteen muututtua uudelleen. Päätös asiasta tehdään maanantaina.
Kainuun Sanomien viimeisin artikkeli Hyrynsalmen lukiosta:
http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Kainuu/1194645071664/artikkeli/hyrynsalmen+lukion+tarina+jatkuu.html
Suomen Lukiolaisten Liiton Pohjois-Suomen Piiri kannattaa Jokelaisen ehdotusta lukion säilyttämiseksi. Lukion säilyminen kunnassa on piirin mukaan sekä kunnan että sen nuorten etu. Kokeiluvaiheen jälkeen lukion kannattavuutta voidaan piirin mukaan harkita uudelleen.
Piiri korostaa opiskelijoiden laajempaa kuulemista tulevaisuudessa, mikäli samanlaiseen tilanteeseen ajaudutaan. "Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet oman lukion asioihin ovat Kainuun mallin myötä heikentyneet huomattavasti" linjaa piirin puheenjohtaja Valtteri Aine. "Opiskelijoiden kuuleminen on maakuntayhtymässä selkeästi tärkeä
kehittämisen kohde" Aine tarkentaa.
PS. PSP:n puolesta kannanotto, joka lähetettiin Kainuun Sanomiin Hyrynsalmen tilanteen muututtua uudelleen. Päätös asiasta tehdään maanantaina.
Kainuun Sanomien viimeisin artikkeli Hyrynsalmen lukiosta:
http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Kainuu/1194645071664/artikkeli/hyrynsalmen+lukion+tarina+jatkuu.html
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Asiakas(ko) on aina oikeassa
Pitkän työpäivän jälkeen vääntäydyt lähikauppaasi ruokaostoksille, keräät tavarat ja siirryt kassalle. Moikkaat myyjää, jota et ole aiemmin nähnyt ja hän ei vastaakaan. Koet itsesi loukatuksi tai vähintäänkin huonosti palvelluksi. Pohdit kenties reklamaation tekemistä ja kiukuspäissäsi nakkelet rahat ja kortit kassalle myyjän kerättäväksi. "Keltainen lehdistö saa kyllä kuulla tästä!"
Asiakaspalvelijan ja asiakkaan välinen suhde onkin yleensä esillä mediassa juuri asiakkaan näkökulmasta. Laki turvaa "heikomman" osapuolen ja asiakaspalvelija usein samaistetaan osaksi asiakkaan rahat himoitsevaa koneistoa. Asiakkaisiin mahtuu kuitenkin monenlaista väkeä, aivan kuten asiakaspalvelijoihinkin.
Lähestyn asiakaspalvelija-asiakas suhdetta oman kokemukseni kautta, joka herätti minut myös kirjoittamaan asiasta. Työskentelen iltavuorossa kansainvälisen autovuokraamon paikallisessa toimipisteessä ja työtehtäviini kuuluu autojen luovuttaminen asiakkaille vuokra-ajaksi. Vuokrauksen päättyessä asiakkaan tulisi palauttaa auto samassa kunnossa kuin saadessaankin, eli toisin sanoen tankattuna ja lommoitta. Suurin osa asiakkaista ymmärtää tämän ja minun vastuulle jääkin usein vain normaalin ajon likaaman auton peseminen seuraavaa asiakasta varten.
Tullessani tänään iltavuoroon sain kuulla, että yksi autoista kaipaa imurointia ja mattojen pesua. Lähdin siis normaaliin tapaan ajamaan kohti läheistä huoltoasemaa, jossa pesut ja tankkaukset tehdään. Ajettuani auton parkkiin ja haettuani imurin, alkoi karu totuus valjeta minulle. Olin kyllä huomannut hiekan kuskinpuoleisella matolla, mutta tarkemmin katsottuna koko auto oli vuorattu sillä. Kaikki kangaspinnat olivat törkyiset, samoin muovipinnat saven likaamat. Seuraava lista hieman valottaa, mitä muuta autosta löytyi: kolme tyynyä (ilmeisesti Norjasta hostellista vietyjä), kattila, kassi tyhjiä pulloja, puolikas wc-paperirulla, puolikas wc-paperirulla kosteina tuppoina jokaisessa auton pikkutavaran säilytystilassa, hammaslankatikkuja (käytettyjä, of course), pyykkipoikia, muovipusseja, paperia, lehtiä, pahvisia kahvikuppeja ja oma suosikkini, puoliksi syöty banaani hansikaslokerossa.
Normaalisti yhden auton puhdistamiseen seuraavaa asiakasta varten kuluu arviolta 15 minuuttia, jos auto pitää vain pestä. Tämän auton puhdistamiseen minulta meni valehtelematta 1½ tuntia, eikä autosta siltikään tullut luovutuskelpoista, sillä turvatyyny antoi vikailmoituksen ja auton muovipintoja en saanut puhtaaksi.
Edellä mainittu esimerkki tuo hyvin esiin asiakkaan, tai tarkemmin määriteltynä aasiakkaan, ei-niin-täydellisen suhtautumisen asiakaspalvelijaan. Asiakaspalvelijan työ on tietenkin palvella asiakasta, mutta asiakas ei kuitenkaan voi olettaa, että kaikki hänen sikailunsa on OK ja kuuluu asiakaspalvelijan toimenkuvaan. Ylimääräinen työ hidastaa aina palvelua ja hitaan palvelun sattuessa omalle kohdalle ollaan taas valmiita reklamoimaan.
Asiakaspalvelijoille on luotu internetiin oma verkosto, aasiakas.net, jossa asiakaspalvelijat voivat jakaa huonoja asiakaskokemuksiaan. Sivusto on tutustumisen arvoinen myös asiakkaille, sillä tunnistin joitain huonon asiakkaan piirteitä itsessänikin.
Hyvän palvelun takaavat myös hyvät asiakkaat.
http://www.aasiakas.net/
Asiakaspalvelijan ja asiakkaan välinen suhde onkin yleensä esillä mediassa juuri asiakkaan näkökulmasta. Laki turvaa "heikomman" osapuolen ja asiakaspalvelija usein samaistetaan osaksi asiakkaan rahat himoitsevaa koneistoa. Asiakkaisiin mahtuu kuitenkin monenlaista väkeä, aivan kuten asiakaspalvelijoihinkin.
Lähestyn asiakaspalvelija-asiakas suhdetta oman kokemukseni kautta, joka herätti minut myös kirjoittamaan asiasta. Työskentelen iltavuorossa kansainvälisen autovuokraamon paikallisessa toimipisteessä ja työtehtäviini kuuluu autojen luovuttaminen asiakkaille vuokra-ajaksi. Vuokrauksen päättyessä asiakkaan tulisi palauttaa auto samassa kunnossa kuin saadessaankin, eli toisin sanoen tankattuna ja lommoitta. Suurin osa asiakkaista ymmärtää tämän ja minun vastuulle jääkin usein vain normaalin ajon likaaman auton peseminen seuraavaa asiakasta varten.
Tullessani tänään iltavuoroon sain kuulla, että yksi autoista kaipaa imurointia ja mattojen pesua. Lähdin siis normaaliin tapaan ajamaan kohti läheistä huoltoasemaa, jossa pesut ja tankkaukset tehdään. Ajettuani auton parkkiin ja haettuani imurin, alkoi karu totuus valjeta minulle. Olin kyllä huomannut hiekan kuskinpuoleisella matolla, mutta tarkemmin katsottuna koko auto oli vuorattu sillä. Kaikki kangaspinnat olivat törkyiset, samoin muovipinnat saven likaamat. Seuraava lista hieman valottaa, mitä muuta autosta löytyi: kolme tyynyä (ilmeisesti Norjasta hostellista vietyjä), kattila, kassi tyhjiä pulloja, puolikas wc-paperirulla, puolikas wc-paperirulla kosteina tuppoina jokaisessa auton pikkutavaran säilytystilassa, hammaslankatikkuja (käytettyjä, of course), pyykkipoikia, muovipusseja, paperia, lehtiä, pahvisia kahvikuppeja ja oma suosikkini, puoliksi syöty banaani hansikaslokerossa.
Normaalisti yhden auton puhdistamiseen seuraavaa asiakasta varten kuluu arviolta 15 minuuttia, jos auto pitää vain pestä. Tämän auton puhdistamiseen minulta meni valehtelematta 1½ tuntia, eikä autosta siltikään tullut luovutuskelpoista, sillä turvatyyny antoi vikailmoituksen ja auton muovipintoja en saanut puhtaaksi.
Edellä mainittu esimerkki tuo hyvin esiin asiakkaan, tai tarkemmin määriteltynä aasiakkaan, ei-niin-täydellisen suhtautumisen asiakaspalvelijaan. Asiakaspalvelijan työ on tietenkin palvella asiakasta, mutta asiakas ei kuitenkaan voi olettaa, että kaikki hänen sikailunsa on OK ja kuuluu asiakaspalvelijan toimenkuvaan. Ylimääräinen työ hidastaa aina palvelua ja hitaan palvelun sattuessa omalle kohdalle ollaan taas valmiita reklamoimaan.
Asiakaspalvelijoille on luotu internetiin oma verkosto, aasiakas.net, jossa asiakaspalvelijat voivat jakaa huonoja asiakaskokemuksiaan. Sivusto on tutustumisen arvoinen myös asiakkaille, sillä tunnistin joitain huonon asiakkaan piirteitä itsessänikin.
Hyvän palvelun takaavat myös hyvät asiakkaat.
http://www.aasiakas.net/
torstai 27. toukokuuta 2010
Ei miehiä, ei naisia vaan ammattilaisia!
Helsingin Sanomat uutisoi 28.4.2010 Oulun Seudun Ammattiopiston maalaus- ja pintakäsittelylinjan suuresta suosiosta tyttöjen keskuudessa. Artikkeli toteaa, että television sisustusohjelmat ovat houkutelleet tyttöjä opiskelemaan pintakäsittelyä. Näistä tytöistä muodostuu kuitenkin artikkelin mukaan ammattiopistoille ongelma: hyvän keskiarvon tytöt vievät käsistään taitavien seiskan keskiarvon poikien paikat.
Edellä mainitun lähes sadan vuoden takaisen ammattijakoajattelun lisäksi artikkeli kyseenalaisti tyttöjen todellista kiinnostusta alalle vai miltä tämä mielestänne kuulostaa: "käsistään kätevät, mutta seiskan keskiarvon todistukseensa saaneet pojat eivät pääse ammattikouluun, sillä trendiammateista unelmoivat hyvän keskiarvon tytöt täyttävät paikat."
Oulun Seudun Ammattiopisto yritti pääsykokeella "horjuttaa tyttöjen ylivaltaa pintakäsittelyalalla", mutta tytöt selviytyivät niistäkin poikia paremmin. 2010-luvulla ei enää voi ajatella, että sukupuoli ratkaisee soveltuvuuden ammattiin. On samantekevää, korjaako autosi Anna vai Antti, kunhan työ tulee hoidetuksi kunnolla. Sukupuolen sijaan ratkaiseva tekijä tulee nimenomaan olla soveltuvuus alalle niin henkilökohtaisen motivaation kuin kädentaitojenkin perusteella. Paikkojen ammattiopistoissa tulisi siis olla "sukupuolineutraaleja".
Artikkelin esiintuomaan huoleen käsistään taitavien poikien jäämisestä ammattikoulun ulkopuolelle on ratkaisu: laajempi oppisopimuskoulutuksen käyttö. Tällöin opiskelijan keskiarvolla ei ole suurta väliä ja työssä oppiessa hän pääsee näyttämään taitonsa. Nuori pääsee suoraan työelämässä osoittamaan, ettei hänen peruskoulun päättötodistuksensa kerro välttämättä hänen motivaatiostaan tehdä kyseisen alan työtä. Näin turvattaisiin niille seiskan tytöille tai pojille paikka työelämässä peruskoulun huonosta koulumenestyksestä huolimatta.
HS:n artikkeli:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tyt%C3%B6t+t%C3%A4ytt%C3%A4v%C3%A4t+ammattikoulun+suosikkilinjat/1135256436260
Edellä mainitun lähes sadan vuoden takaisen ammattijakoajattelun lisäksi artikkeli kyseenalaisti tyttöjen todellista kiinnostusta alalle vai miltä tämä mielestänne kuulostaa: "käsistään kätevät, mutta seiskan keskiarvon todistukseensa saaneet pojat eivät pääse ammattikouluun, sillä trendiammateista unelmoivat hyvän keskiarvon tytöt täyttävät paikat."
Oulun Seudun Ammattiopisto yritti pääsykokeella "horjuttaa tyttöjen ylivaltaa pintakäsittelyalalla", mutta tytöt selviytyivät niistäkin poikia paremmin. 2010-luvulla ei enää voi ajatella, että sukupuoli ratkaisee soveltuvuuden ammattiin. On samantekevää, korjaako autosi Anna vai Antti, kunhan työ tulee hoidetuksi kunnolla. Sukupuolen sijaan ratkaiseva tekijä tulee nimenomaan olla soveltuvuus alalle niin henkilökohtaisen motivaation kuin kädentaitojenkin perusteella. Paikkojen ammattiopistoissa tulisi siis olla "sukupuolineutraaleja".
Artikkelin esiintuomaan huoleen käsistään taitavien poikien jäämisestä ammattikoulun ulkopuolelle on ratkaisu: laajempi oppisopimuskoulutuksen käyttö. Tällöin opiskelijan keskiarvolla ei ole suurta väliä ja työssä oppiessa hän pääsee näyttämään taitonsa. Nuori pääsee suoraan työelämässä osoittamaan, ettei hänen peruskoulun päättötodistuksensa kerro välttämättä hänen motivaatiostaan tehdä kyseisen alan työtä. Näin turvattaisiin niille seiskan tytöille tai pojille paikka työelämässä peruskoulun huonosta koulumenestyksestä huolimatta.
HS:n artikkeli:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tyt%C3%B6t+t%C3%A4ytt%C3%A4v%C3%A4t+ammattikoulun+suosikkilinjat/1135256436260
maanantai 24. toukokuuta 2010
"Sain kesätöitä! Ai keltä? Itseltäni!"
Etkö saanut kunnan/kaupungin kesätyötä? Lähetitkö tuhat hakemusta jokaiseen lähisiwaan eikä yksikään napannut? Eikö suhteistasi ole kesätyön hakemisen kannalta hyötyä? Tuntuuko siltä, että makaat koko kesän selälläsi sylkien kattoon?
Äärimmäiseen tympääntymiseen ja työllistymishaluun on kuitenkin ratkaisu: työllistä itse itsesi! Jos olet hyvä lastenhoidossa, ikkunoiden pesussa tai vaikka nurmikonleikkuussa, on sinulla mahdollisuus perustaa oma yritys tarjoamaan näitä taitojasi muille. Toisin sanoen sinulla on valmis "liikeidea".
Yrityksen perustamiseen riittää 12 vuoden ikä vanhemman suostumuksella. Helpointa on aloittaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana eli toiminimellä, jolloin tulee valita toimiiko ammatinharjoittajana vai liikkeenharjoittajana. Näistä nuorille soveltuvampi vaihtoehto on ammatinharjoittajana toimiminen.
Esimerkin avulla voi ymmärtää parhaiten, miten tämä käytännössä tapahtuisi:
"Valtteri Aine päättää perustaa yrityksen ajamaan nurmikoita. Valtteri laatii liiketoimintasuunnitelman, jossa hän arvioi toimintansa lähtötilannetta, selvittää markkinointimahdollisuuksiaan ja laatii strategian yritystoimintansa pyörittämiseksi. Valtteri päättää jakaa tulostamiaan mainoksia naapuruston postilaatikoihin ja ottaa tavoitteekseen, että kesän lopulla on varaa uuteen pyörään.
Yritysmuodokseen Valtteri harkitsee hetken ajan osakeyhtiötä, mutta toteaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisen helpommaksi ja sopivammaksi vaihtoehdoksi. Valtteri tekee perusilmoituksen kaupparekisteriin turvatakseen yrityksensä nerokkaan nimen: Toiminimi Valtteri Aine. Valtteri arvelee, etteivät hänen yrityksensä vuosimyynnit nouse yli 8500 euroon, joten hänen ei tarvitse maksaa leikkuutyöstään arvonlisäveroa. Tällöin riittää, että Valtteri ilmoittaa itsensä ennakkoperintärekisteriin, jolloin verottaja tietää Valtterin ajelevan ruohoa työkseen ja osaa näin myös verottaa Valtteria.
Valtteri aloittaa kirjanpidon pitämisen ja ostaa käyttöönsä ruohonleikkurin, joka ei käytä bensiiniä, jotta kulut pysyvät mahdollisimman pieninä. Ensimmäiset asiakkaat ovat Valtterin vanhemmat ja seuraavaksi naapuritkin huomaavat tarvitsevansa jonkun leikkaamaan heidän ruohonsa. Valtteri kirjoittaa aina kuitin asiakkailleen kirjanpidon ylläpitämiseksi ja asiakasryhmän kasvaessa uusi polkupyörä alkaa jo kiiltää silmissä."
Tässä hyvin yksinkertaisesti esitettynä, miten oman yrityksen voi perustaa tai ainakin miten minä sen ymmärsin internetistä löytyneen tiedon perusteella. Yrityksen perustaminen itsensä työllistämiseksi kesän ajaksi on varteenotettava vaihtoehto, jos sinulla on hyvä liikeidea. Tulevina vuosina voit hyödyntää työnhaussa kertomusta siitä, miten aikanaan perustit oman yrityksen, jotta sait töitä. Yritteliäisyys antaa sinusta työnantajalle aktiivisen kuvan ja erottaa sinut varmasti myös muista hakijoista!
PS. En ole perustamassa yritystä ajamaan nurmikoita, joten älkää ottako yhteyttä, jos puutarhanne on päässyt rehottamaan. :)
Lisätietoja ja tekstini faktojen pohja:
http://www.nuoriyrittaja.fi/ny_perustaminen.html
http://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/yeh/perustaminen.html
http://www.vero.fi/?path=5,40,89,91&article=3218&domain=VERO_MAIN&language=FIN&index=#
Äärimmäiseen tympääntymiseen ja työllistymishaluun on kuitenkin ratkaisu: työllistä itse itsesi! Jos olet hyvä lastenhoidossa, ikkunoiden pesussa tai vaikka nurmikonleikkuussa, on sinulla mahdollisuus perustaa oma yritys tarjoamaan näitä taitojasi muille. Toisin sanoen sinulla on valmis "liikeidea".
Yrityksen perustamiseen riittää 12 vuoden ikä vanhemman suostumuksella. Helpointa on aloittaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana eli toiminimellä, jolloin tulee valita toimiiko ammatinharjoittajana vai liikkeenharjoittajana. Näistä nuorille soveltuvampi vaihtoehto on ammatinharjoittajana toimiminen.
Esimerkin avulla voi ymmärtää parhaiten, miten tämä käytännössä tapahtuisi:
"Valtteri Aine päättää perustaa yrityksen ajamaan nurmikoita. Valtteri laatii liiketoimintasuunnitelman, jossa hän arvioi toimintansa lähtötilannetta, selvittää markkinointimahdollisuuksiaan ja laatii strategian yritystoimintansa pyörittämiseksi. Valtteri päättää jakaa tulostamiaan mainoksia naapuruston postilaatikoihin ja ottaa tavoitteekseen, että kesän lopulla on varaa uuteen pyörään.
Yritysmuodokseen Valtteri harkitsee hetken ajan osakeyhtiötä, mutta toteaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisen helpommaksi ja sopivammaksi vaihtoehdoksi. Valtteri tekee perusilmoituksen kaupparekisteriin turvatakseen yrityksensä nerokkaan nimen: Toiminimi Valtteri Aine. Valtteri arvelee, etteivät hänen yrityksensä vuosimyynnit nouse yli 8500 euroon, joten hänen ei tarvitse maksaa leikkuutyöstään arvonlisäveroa. Tällöin riittää, että Valtteri ilmoittaa itsensä ennakkoperintärekisteriin, jolloin verottaja tietää Valtterin ajelevan ruohoa työkseen ja osaa näin myös verottaa Valtteria.
Valtteri aloittaa kirjanpidon pitämisen ja ostaa käyttöönsä ruohonleikkurin, joka ei käytä bensiiniä, jotta kulut pysyvät mahdollisimman pieninä. Ensimmäiset asiakkaat ovat Valtterin vanhemmat ja seuraavaksi naapuritkin huomaavat tarvitsevansa jonkun leikkaamaan heidän ruohonsa. Valtteri kirjoittaa aina kuitin asiakkailleen kirjanpidon ylläpitämiseksi ja asiakasryhmän kasvaessa uusi polkupyörä alkaa jo kiiltää silmissä."
Tässä hyvin yksinkertaisesti esitettynä, miten oman yrityksen voi perustaa tai ainakin miten minä sen ymmärsin internetistä löytyneen tiedon perusteella. Yrityksen perustaminen itsensä työllistämiseksi kesän ajaksi on varteenotettava vaihtoehto, jos sinulla on hyvä liikeidea. Tulevina vuosina voit hyödyntää työnhaussa kertomusta siitä, miten aikanaan perustit oman yrityksen, jotta sait töitä. Yritteliäisyys antaa sinusta työnantajalle aktiivisen kuvan ja erottaa sinut varmasti myös muista hakijoista!
PS. En ole perustamassa yritystä ajamaan nurmikoita, joten älkää ottako yhteyttä, jos puutarhanne on päässyt rehottamaan. :)
Lisätietoja ja tekstini faktojen pohja:
http://www.nuoriyrittaja.fi/ny_perustaminen.html
http://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/yeh/perustaminen.html
http://www.vero.fi/?path=5,40,89,91&article=3218&domain=VERO_MAIN&language=FIN&index=#
perjantai 21. toukokuuta 2010
Oulusa koulusa ja vailla työtä
Oulun Kärpät oli tänä vuonna vasta kahdeksas sm-liigan sarjataulukossa. 1.1.2013 perustettava uusi Oulu on väkiluvultaan Suomen viidenneksi suurin kaupunki. On kuitenkin eräs asia, jossa Oulu on numero yksi: nuorisotyöttömyys.
Vuodesta 2008 lähtien Oulu on kantanut Suomen suurimman nuorisotyöttömyyden kanssa painivan kaupungin kruunua. Pohjois-Pohjanmaan TE- keskuksen tekemän selvityksen mukaan suurimmat syyt tilanteeseen ovat nuorten tulomuutto, suuri syntyvyys ja liian vähän mahdollisuuksia tarjoavat työmarkkinat. Muuttoliikkeeseen ja syntyvyyteen en hieman yllättäen ota kantaa, mutta työmarkkinoissa todella on parantamisen varaa.
Työmarkkinoilla Oulu on pyrkinyt houkuttelemaan kolmatta sektoria mukaan nuorisotyöttömyyden ehkäisyyn. Oppisopimuskoulutusta ja työpajatoimintaa ollaan myös kaavailtu ratkaisuksi ongelmaan. Konkreettisena esimerkkinä toimista nuorisotyöttömyyttä vastaan haluan nostaa esiin kesätyösetelin, jolla kaupunki maksaa 15-17-vuotiaan nuoren palkan kahden viikon ajalta kolmannen sektorin tarjoamassa kesätyöpaikassa. Palkka on kiinteä 280 euroa, eikä se sisällä vakuutus ym. maksuja palkkaukseen liittyen, joten työllistäjälle jää vain nämä kulut.
Kalevan nettisivuilla julkaistiin 21.5.2010 artikkeli kesäopintotuen hakijoiden määrän kasvusta. Huono työllisyystilanne on ajanut opiskelijat hakemaan opintotukea myös kesäksi. Kesäopintotukea voivat hakea korkeakouluopiskelijat ja ammattiin opiskelevat, mutta lukiolaisille sitä ei myönnetä.
Hetken pohdiskeltuani tajusin tilanteen. Kun nuori siirtyy lukioon, eikä enää kuulu kesätyösetelin ikähaarukkaan, on hänen mahdotonta saada myöskään opintotukea kesän ajalta. Samaan aikaan ammattipuolella opiskeleva ikätoveri voi nostaa opintotukea tarvittaessa kesän ajan.
Vähintä, mitä Oulun kaupunki voisi asialle tehdä, olisi nostaa kesätyöseteli kattamaan myös lukiota. On täysin väärin, että kokonainen opiskelijaryhmä jätetään täysin tukimahdollisuuksien ulkopuolelle, vaikka nimenomaan heidän työllistymisensä pelkän lukiotaustan perusteella edes kesäksi on vaikeaa. Valtakunnallisesti kesäopintotuki tulisi saada myös lukiolaisten ulottuville, sillä millä perustein kaikki muut opiskelijaryhmät sen saavat, mutta yleissivistävään koulutukseen tähtäävät opiskelijat rajataan ulkopuolelle?
Linkki Kalevan artikkeliin:
http://www.kaleva.fi/uutiset/yha-useampi-hakee-opintotukea-kesalla/855358
Kelan kesäopintotuen hakemisesta:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/120510124426ML?OpenDocument
Vuodesta 2008 lähtien Oulu on kantanut Suomen suurimman nuorisotyöttömyyden kanssa painivan kaupungin kruunua. Pohjois-Pohjanmaan TE- keskuksen tekemän selvityksen mukaan suurimmat syyt tilanteeseen ovat nuorten tulomuutto, suuri syntyvyys ja liian vähän mahdollisuuksia tarjoavat työmarkkinat. Muuttoliikkeeseen ja syntyvyyteen en hieman yllättäen ota kantaa, mutta työmarkkinoissa todella on parantamisen varaa.
Työmarkkinoilla Oulu on pyrkinyt houkuttelemaan kolmatta sektoria mukaan nuorisotyöttömyyden ehkäisyyn. Oppisopimuskoulutusta ja työpajatoimintaa ollaan myös kaavailtu ratkaisuksi ongelmaan. Konkreettisena esimerkkinä toimista nuorisotyöttömyyttä vastaan haluan nostaa esiin kesätyösetelin, jolla kaupunki maksaa 15-17-vuotiaan nuoren palkan kahden viikon ajalta kolmannen sektorin tarjoamassa kesätyöpaikassa. Palkka on kiinteä 280 euroa, eikä se sisällä vakuutus ym. maksuja palkkaukseen liittyen, joten työllistäjälle jää vain nämä kulut.
Kalevan nettisivuilla julkaistiin 21.5.2010 artikkeli kesäopintotuen hakijoiden määrän kasvusta. Huono työllisyystilanne on ajanut opiskelijat hakemaan opintotukea myös kesäksi. Kesäopintotukea voivat hakea korkeakouluopiskelijat ja ammattiin opiskelevat, mutta lukiolaisille sitä ei myönnetä.
Hetken pohdiskeltuani tajusin tilanteen. Kun nuori siirtyy lukioon, eikä enää kuulu kesätyösetelin ikähaarukkaan, on hänen mahdotonta saada myöskään opintotukea kesän ajalta. Samaan aikaan ammattipuolella opiskeleva ikätoveri voi nostaa opintotukea tarvittaessa kesän ajan.
Vähintä, mitä Oulun kaupunki voisi asialle tehdä, olisi nostaa kesätyöseteli kattamaan myös lukiota. On täysin väärin, että kokonainen opiskelijaryhmä jätetään täysin tukimahdollisuuksien ulkopuolelle, vaikka nimenomaan heidän työllistymisensä pelkän lukiotaustan perusteella edes kesäksi on vaikeaa. Valtakunnallisesti kesäopintotuki tulisi saada myös lukiolaisten ulottuville, sillä millä perustein kaikki muut opiskelijaryhmät sen saavat, mutta yleissivistävään koulutukseen tähtäävät opiskelijat rajataan ulkopuolelle?
Linkki Kalevan artikkeliin:
http://www.kaleva.fi/uutiset/yha-useampi-hakee-opintotukea-kesalla/855358
Kelan kesäopintotuen hakemisesta:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/120510124426ML?OpenDocument
maanantai 17. toukokuuta 2010
Nuoret ja avoimet seurakuntavaaleihin 2010!
Vuoden 2010 marraskuussa järjestetään seurakuntavaalit, joissa valitaan seurakuntaneuvostot ja kirkkovaltuustot kaikkiin Suomen evankelis-luterilaisiin seurakuntiin. Luettuasi edellisen lauseen todennäköisesti mietit, että ketä kiinnostaa. Seurakuntavaaleissa on kuitenkin jotain mainitsemisen ja kirjoittamisen arvoista.
Ensimmäistä kertaa Suomessa jo 16-vuotiaalla on äänioikeus. Ne ovat siis ensimmäiset vaalit, joissa myös nuorten äänillä on aidosti merkitystä. Evankelis-luterilainen kirkko tarjoaa nuorille mahdollisuutta muuttaa kirkon sisäisiä asioita ja valtuutettujen ikärakennetta. Nuorten näkemyksillä on erityisesti kotiseudullani merkitystä.
Pohjois-Pohjanmaa on uskonnon saralla profiloitunut äärikonservatiiviseksi herätysliikkeiden pelikentäksi. Minut kastoi naispappi, mutta naispappeuden vastustajiakin löytyy Oulun seudulta häiritsevän paljon. Tällaista syrjintää ei minun ikäpolveni ymmärrä.
Nuoret poikkeavat varsinkin uskonnollisissa kysymyksissä huomattavasti vanhemmistaan. Yritin löytää viime seurakuntavaaleista ehdokasta, joka olisi kampanjassaan kannattanut samaa sukupuolta olevien avioliittoa, mutta luovutin tuloksettoman hakemisen jatkuttua kaksi tuntia. Oululaisissa seurakunnissa asetetut valitsijayhdistykset ovatkin pääosin herätysliikkeiden tai poliittisten puolueiden asettamia.
Samaa sukupuolta olevien avioliittoihin suhtaudutaan huomattavasti myönteisemmin juuri nuorten keskuudessa. Harkitsen sellaisen valitsijayhdistyksen perustamista, jonka ehdokkaat olisivat alle 25-vuotiaita ja teemana samaa sukupuolta olevien avioliiton salliminen. Tällainen Nuoret ja avoimet seurakuntalaiset -ryhmä puuttuisi juuri siihen konservatiivisuuteen, mikä seurakunnissa vallitsee. Ryhmä olisi puoluepoliittisesti sitoutumaton ja tavoitteena olisi saada läpi ehdokkaita niin oululaisiin seurakuntaneuvostoihin kuin niiden yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Kommentoikaa ideaa valitsijayhdistyksestä ja seurakuntavaaleista yleensä!
PS. Kirkkoon tyytymättömät seurakuntalaiset eroavat kirkosta vastalauseena sen toiminnalle (tai toimettomuudelle). Tosiasia kuitenkin on, että kyseinen organisaatio on pyörinyt maan päällä 2010 vuotta, eikä se ole lähiaikoina katoamassa minnekään, joten muutosta siltä voi vaatia vain sisältäpäin. Hyvää homofobian vastaista päivää kaikille!
Ensimmäistä kertaa Suomessa jo 16-vuotiaalla on äänioikeus. Ne ovat siis ensimmäiset vaalit, joissa myös nuorten äänillä on aidosti merkitystä. Evankelis-luterilainen kirkko tarjoaa nuorille mahdollisuutta muuttaa kirkon sisäisiä asioita ja valtuutettujen ikärakennetta. Nuorten näkemyksillä on erityisesti kotiseudullani merkitystä.
Pohjois-Pohjanmaa on uskonnon saralla profiloitunut äärikonservatiiviseksi herätysliikkeiden pelikentäksi. Minut kastoi naispappi, mutta naispappeuden vastustajiakin löytyy Oulun seudulta häiritsevän paljon. Tällaista syrjintää ei minun ikäpolveni ymmärrä.
Nuoret poikkeavat varsinkin uskonnollisissa kysymyksissä huomattavasti vanhemmistaan. Yritin löytää viime seurakuntavaaleista ehdokasta, joka olisi kampanjassaan kannattanut samaa sukupuolta olevien avioliittoa, mutta luovutin tuloksettoman hakemisen jatkuttua kaksi tuntia. Oululaisissa seurakunnissa asetetut valitsijayhdistykset ovatkin pääosin herätysliikkeiden tai poliittisten puolueiden asettamia.
Samaa sukupuolta olevien avioliittoihin suhtaudutaan huomattavasti myönteisemmin juuri nuorten keskuudessa. Harkitsen sellaisen valitsijayhdistyksen perustamista, jonka ehdokkaat olisivat alle 25-vuotiaita ja teemana samaa sukupuolta olevien avioliiton salliminen. Tällainen Nuoret ja avoimet seurakuntalaiset -ryhmä puuttuisi juuri siihen konservatiivisuuteen, mikä seurakunnissa vallitsee. Ryhmä olisi puoluepoliittisesti sitoutumaton ja tavoitteena olisi saada läpi ehdokkaita niin oululaisiin seurakuntaneuvostoihin kuin niiden yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Kommentoikaa ideaa valitsijayhdistyksestä ja seurakuntavaaleista yleensä!
PS. Kirkkoon tyytymättömät seurakuntalaiset eroavat kirkosta vastalauseena sen toiminnalle (tai toimettomuudelle). Tosiasia kuitenkin on, että kyseinen organisaatio on pyörinyt maan päällä 2010 vuotta, eikä se ole lähiaikoina katoamassa minnekään, joten muutosta siltä voi vaatia vain sisältäpäin. Hyvää homofobian vastaista päivää kaikille!
tiistai 11. toukokuuta 2010
Ei joko-tai vaan sekä-että!
Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämästä kyselystä käy ilmi, että yli 70 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, ettei opiskelijavalintaa korkeakouluun saa tehdä pelkän päättötodistuksen perusteella. Vain vajaa neljännes oli sitä mieltä, että opiskelemaan tulisi päästä pelkän todistuksen perusteella.
Hohhoijaa kylläpä Gallup kyselyn teki. Mikäli minulle olisi joku soittanut ja antanut samanlaiset vaihtoehdot, olisi vastaukseni ollut enemmistön mukainen: Ei. Ruotsissa kyseinen malli on käytössä ja toimii jossain määrin, mutta suosituille aloille, kuten lääkärinopintoihin, pääsy on arvan varassa, sillä niin sanottuja 10/L-opiskelijoita on liikaa hakupaikkoihin nähden. Siellä pohditaan siirtymistä Suomen malliin.
Pääsykoeuudistusta mustamaalataan mediassa olan takaa. Opetusministeriön esitys pitää sisällään myös mahdollisuuden päästä yliopistoon pääsykokeen kautta, mikäli todistuksen arvosanat eivät riitä opiskelupaikkaan. Media ei kuitenkaan näe tätä "välimuotoa" mustavalkoiselta ääripääajattelultaan. Gallup ei antanut mahdollisuutta vastata: Kannatan rinnakkaisia järjestelmiä. Tällaisten gallupien ja uutisoinnin seurauksena hyvä uudistus on saanut negatiivisen leiman.
Tein blogiini vastaavan kyselyn, johon sisällytin myös tämän "välimuoto"-vaihtoehdon. Kyselyyn on aikaa vastata kesäkuun 5. päivään saakka.
PS. Päästötodistuksella pääseminen suosii tietenkin hyvien arvosanojen saajia, mutta tällöinhän he ovat pois pääsykoeväylän kilpailusta ja näin ollen myös alempia arvosanoja saaneilla on parempi mahdollisuus menestyä. Tähän asti pääsykokeissa menestyneet ovat pääosin olleet myös päästötodistukseltaan huippuluokkaa.
HS-gallup:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/HS-Gallup+Enemmist%C3%B6+s%C3%A4ilytt%C3%A4isi+korkeakoulujen+p%C3%A4%C3%A4sykokeet/1135256749594
Hohhoijaa kylläpä Gallup kyselyn teki. Mikäli minulle olisi joku soittanut ja antanut samanlaiset vaihtoehdot, olisi vastaukseni ollut enemmistön mukainen: Ei. Ruotsissa kyseinen malli on käytössä ja toimii jossain määrin, mutta suosituille aloille, kuten lääkärinopintoihin, pääsy on arvan varassa, sillä niin sanottuja 10/L-opiskelijoita on liikaa hakupaikkoihin nähden. Siellä pohditaan siirtymistä Suomen malliin.
Pääsykoeuudistusta mustamaalataan mediassa olan takaa. Opetusministeriön esitys pitää sisällään myös mahdollisuuden päästä yliopistoon pääsykokeen kautta, mikäli todistuksen arvosanat eivät riitä opiskelupaikkaan. Media ei kuitenkaan näe tätä "välimuotoa" mustavalkoiselta ääripääajattelultaan. Gallup ei antanut mahdollisuutta vastata: Kannatan rinnakkaisia järjestelmiä. Tällaisten gallupien ja uutisoinnin seurauksena hyvä uudistus on saanut negatiivisen leiman.
Tein blogiini vastaavan kyselyn, johon sisällytin myös tämän "välimuoto"-vaihtoehdon. Kyselyyn on aikaa vastata kesäkuun 5. päivään saakka.
PS. Päästötodistuksella pääseminen suosii tietenkin hyvien arvosanojen saajia, mutta tällöinhän he ovat pois pääsykoeväylän kilpailusta ja näin ollen myös alempia arvosanoja saaneilla on parempi mahdollisuus menestyä. Tähän asti pääsykokeissa menestyneet ovat pääosin olleet myös päästötodistukseltaan huippuluokkaa.
HS-gallup:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/HS-Gallup+Enemmist%C3%B6+s%C3%A4ilytt%C3%A4isi+korkeakoulujen+p%C3%A4%C3%A4sykokeet/1135256749594
lauantai 8. toukokuuta 2010
Kulttuurikerho ONE?
Oulun Nuorten Edustajiston(=ONE) puheenjohtajan haastattelu löytyy seuraavasta osoitteesta, tekstini viittaa hänen siinä esittämiin näkemyksiinsä ja yleensä ONE:n tähänastiseen toimintaan.
http://www.nettinappi.fi/monimediatoimitus/2010/05/05/oletko-hyva-pj-tuomas-alfthan/
ONE:n puheenjohtajan näkemys on, ettei oululaisten nuorten asema ole huonosti.
Anteeksi mitä?!
Valtakunnan suurin nuorisotyöttömyys ei siis ole ongelma? Entäpä kuukausien jono psykologien vastaanotolle, puhumattakaan huutavasta kouluterveydenhoitajien pulasta? Puheenjohtaja Alfthan pitää nuorten aktiivisuutta suurimpana huolenaiheena Oulussa. Jokaisella on oikeus- rallatus on kaikunut vuoden 2009 kaupunkikokouksesta saakka, mutta nyt olisi aika avata silmät sille, ettei jatkuvalla osallistamistyöllä paranneta nuorten hyvinvointia. Tähän tarvitaan konkreettista puuttumista epäkohtiin.
Äänestäessäni viime vuoden edustajiston vaaleissa toivoin, ettei ONE:sta tule vain uutta tapahtumien järjestäjää Oulussa. Valitusfestarit ja suunnitteilla oleva Kaatisrock antavat kuitenkin ikävän viittauksen siitä, että ONE:n toiminta rajoittuu nimenomaan kulttuurialalle. Tämä on kuitenkin vain pieni osa nuorten jokapäiväistä elämää.
Haastattelussaan puheenjohtaja Alfthan mainitsee ONE:n hyvät suhteet kaupunginhallitukseen. Henkilökohtainen toiveeni ONE:lle onkin, että näitä suhteita käytettäisiin hyväksi ja vaadittaisiin kaupungilta toimia esimerkiksi nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi tai kouluterveydenhoitajien palkkaamiseksi. Tällöin ONE aidosti vaikuttaisi päätöksentekoon ja edistäisi nuorten asiaa, kuten haastattelu edustajistosta väittää.
PS. Luin jostain, että Oulun Nuorten Edustajiston mielestä mopot pitäisi saada pois pyöräteiltä, jotta muilla olisi pyöräteillä turvallisempi olla. Kenen asialla ONE on, sillä itse ainakin pidän mopojen siirtämistä täysin autojen sekaan juuri nuorille vaarallisena.
http://www.nettinappi.fi/monimediatoimitus/2010/05/05/oletko-hyva-pj-tuomas-alfthan/
ONE:n puheenjohtajan näkemys on, ettei oululaisten nuorten asema ole huonosti.
Anteeksi mitä?!
Valtakunnan suurin nuorisotyöttömyys ei siis ole ongelma? Entäpä kuukausien jono psykologien vastaanotolle, puhumattakaan huutavasta kouluterveydenhoitajien pulasta? Puheenjohtaja Alfthan pitää nuorten aktiivisuutta suurimpana huolenaiheena Oulussa. Jokaisella on oikeus- rallatus on kaikunut vuoden 2009 kaupunkikokouksesta saakka, mutta nyt olisi aika avata silmät sille, ettei jatkuvalla osallistamistyöllä paranneta nuorten hyvinvointia. Tähän tarvitaan konkreettista puuttumista epäkohtiin.
Äänestäessäni viime vuoden edustajiston vaaleissa toivoin, ettei ONE:sta tule vain uutta tapahtumien järjestäjää Oulussa. Valitusfestarit ja suunnitteilla oleva Kaatisrock antavat kuitenkin ikävän viittauksen siitä, että ONE:n toiminta rajoittuu nimenomaan kulttuurialalle. Tämä on kuitenkin vain pieni osa nuorten jokapäiväistä elämää.
Haastattelussaan puheenjohtaja Alfthan mainitsee ONE:n hyvät suhteet kaupunginhallitukseen. Henkilökohtainen toiveeni ONE:lle onkin, että näitä suhteita käytettäisiin hyväksi ja vaadittaisiin kaupungilta toimia esimerkiksi nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi tai kouluterveydenhoitajien palkkaamiseksi. Tällöin ONE aidosti vaikuttaisi päätöksentekoon ja edistäisi nuorten asiaa, kuten haastattelu edustajistosta väittää.
PS. Luin jostain, että Oulun Nuorten Edustajiston mielestä mopot pitäisi saada pois pyöräteiltä, jotta muilla olisi pyöräteillä turvallisempi olla. Kenen asialla ONE on, sillä itse ainakin pidän mopojen siirtämistä täysin autojen sekaan juuri nuorille vaarallisena.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Hyrynsalmen kuolonvirsi
Niin siinä sitten kuitenkin näyttää käyvän. Kainuu menettää jälleen yhden lukioistaan.
Kainuun maakuntahallitus teki aikanaan päätöksen, jonka mukaan lukioon on vuosittain haettava vähintään 16 ensisijaista hakijaa, jotta opetusta järjestetään. Kainuun filiaalilukioon kuuluvaan Hyrynsalmen lukioon haki kuitenkin keväällä 2010 vain 9 ysiluokkalaista.
Kainuun filiaalilukioon kuuluu tällä hetkellä Hyrynsalmen, Paltamon, Puolangan ja Suomussalmen lukiot. Opetus tapahtuu pääosin etäopetuksena kurssitarjonnan turvaamiseksi. Hyrynsalmen pelastajaksi kaavailtiin muiden yksiköiden kompensoivia opiskelijamääriä, mutta maakuntahallitus äänesti lukion lopettamisen puolesta.
Nyt 9 Hyrynsalmen lukiosta haaveillutta ysiluokkalaista joutuu hakeutumaan muiden kuntien lukioon. Tämä ei ole 16-vuotiaalle helppo ratkaisu, sillä oman kunnan ulkopuolella lähin lukio sijaitsee lähes 40 kilometrin päässä Suomussalmella.
Ratkaisu osoittaa maakuntahallituksen halun vähentää Kainuun lukioiden määrää vaikka väkisin. Muutenkin autioituvalle Kainuulle tämä on jälleen yksi uusi naula arkkuun Kajaanin opettajankoulutuksen lakkauttamisen jälkeen.
Suruvalitteluni Hyrynsalmen lukioon hakeneille, siellä opiskeleville ja opiskelleille kotiseudun lukion loppumisesta.
Kainuun maakuntahallitus teki aikanaan päätöksen, jonka mukaan lukioon on vuosittain haettava vähintään 16 ensisijaista hakijaa, jotta opetusta järjestetään. Kainuun filiaalilukioon kuuluvaan Hyrynsalmen lukioon haki kuitenkin keväällä 2010 vain 9 ysiluokkalaista.
Kainuun filiaalilukioon kuuluu tällä hetkellä Hyrynsalmen, Paltamon, Puolangan ja Suomussalmen lukiot. Opetus tapahtuu pääosin etäopetuksena kurssitarjonnan turvaamiseksi. Hyrynsalmen pelastajaksi kaavailtiin muiden yksiköiden kompensoivia opiskelijamääriä, mutta maakuntahallitus äänesti lukion lopettamisen puolesta.
Nyt 9 Hyrynsalmen lukiosta haaveillutta ysiluokkalaista joutuu hakeutumaan muiden kuntien lukioon. Tämä ei ole 16-vuotiaalle helppo ratkaisu, sillä oman kunnan ulkopuolella lähin lukio sijaitsee lähes 40 kilometrin päässä Suomussalmella.
Ratkaisu osoittaa maakuntahallituksen halun vähentää Kainuun lukioiden määrää vaikka väkisin. Muutenkin autioituvalle Kainuulle tämä on jälleen yksi uusi naula arkkuun Kajaanin opettajankoulutuksen lakkauttamisen jälkeen.
Suruvalitteluni Hyrynsalmen lukioon hakeneille, siellä opiskeleville ja opiskelleille kotiseudun lukion loppumisesta.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Pääsykoeuudistuksesta opiskelijoille vain hyötyä (SLL-PSP kannanotto)
Suomen Lukiolaisten Liiton Pohjois-Suomen piiri tukee Opetusministeriön esitystä pääsykoejärjestelmän uudistamiseksi. "Uudistus helpottaisi kaikkien toisen asteen opiskelijoiden siirtymistä korkea-asteelle, kun osa valittaisiin sisään ammatti- tai ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella", toteaa Pohjois-Suomen Piirin puheenjohtaja Valtteri Aine. Aineen mukaan tällä hetkellä pääsykokeissa menestyvät ovat pääosin samoja henkilöitä, jotka menestyivät myös ylioppilaskirjoituksissaan. Opetusministeriön esitykseen on sisällytetty jatkossakin väylä pääsykokeiden kautta, mikäli kirjoitukset ovat menneet penkin alle.
Kalevassa 19. huhtikuuta julkaistu artikkeli käsitteli pääsykoeuudistusta vain valmennuskeskusten näkökulmasta. "En hyväksy, että näin tärkeässä uudistuksessa eniten palstatilaa saavat pääsykokeista miljoonilla euroilla hyötyvät yritykset" puheenjohtaja Aine toteaa. Valmennuskeskuksen toimitusjohtajan väitteen ammatinvalinnan siirtymisestä lukion ensimmäiselle vuosikurssille Aine kiistää välittömästi.
"Lukio-opintoihin sisältyy jatkossakin n. 50 kaikille pakollista kurssia, jotka muodostavat käytännössä sekä ensimmäisen että suurimman osan toista lukiovuotta. Tämän jälkeen opiskelija valitsee syventäviä kursseja yleensä niistä aineista, jotka hän kirjoittaa. Pakollisten opintojen määrää ei opetusministeriön esityksessä olla kaventamassa ja näin ollen lukiolaisten valintamahdollisuudet pysyisivät käytännössä samana", Aine muistuttaa.
"Ehdotus olisi mielestäni kaikille lukiolaisille hyvä asia, koska uudistuksen myötä samalla myös opintojen ohjauksen resurssit paranisivat ja henkilökohtaisen jatko-opintosuunnitelman laatiminen koskisi jatkossa kaikkia lukiolaisia", Aine korostaa.
Kalevassa 19. huhtikuuta julkaistu artikkeli käsitteli pääsykoeuudistusta vain valmennuskeskusten näkökulmasta. "En hyväksy, että näin tärkeässä uudistuksessa eniten palstatilaa saavat pääsykokeista miljoonilla euroilla hyötyvät yritykset" puheenjohtaja Aine toteaa. Valmennuskeskuksen toimitusjohtajan väitteen ammatinvalinnan siirtymisestä lukion ensimmäiselle vuosikurssille Aine kiistää välittömästi.
"Lukio-opintoihin sisältyy jatkossakin n. 50 kaikille pakollista kurssia, jotka muodostavat käytännössä sekä ensimmäisen että suurimman osan toista lukiovuotta. Tämän jälkeen opiskelija valitsee syventäviä kursseja yleensä niistä aineista, jotka hän kirjoittaa. Pakollisten opintojen määrää ei opetusministeriön esityksessä olla kaventamassa ja näin ollen lukiolaisten valintamahdollisuudet pysyisivät käytännössä samana", Aine muistuttaa.
"Ehdotus olisi mielestäni kaikille lukiolaisille hyvä asia, koska uudistuksen myötä samalla myös opintojen ohjauksen resurssit paranisivat ja henkilökohtaisen jatko-opintosuunnitelman laatiminen koskisi jatkossa kaikkia lukiolaisia", Aine korostaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
