Suomen demokraattisen tasavallan nelivuotissuunnitelma

Lupaan ja vannon

Katujen varret ovat tyhjentyneet vaalimainoksista. Useiden viikkojen ajan erilaiset lupaukset, kosiskelut ja leimakirveen heitot värittivät arkipäiväistä elämäämme bussipysäkeillä, kouluissa ja vessojen seinillä. Se tavallinen kansalaisjärjestöfeissari saa jälleen häiritä ihmisiä yksin, kun sekä voittajat että häviäjät ovat hävinneet katukuvasta.

Vaaliohjelmista totta

Lupauksissaan hiljaisempina pysyneet yhteenliittymät, puolueet, järkeilevät nyt Suomen kansan parasta tulevalle neljälle vuodelle. Yksittäisten ehdokkaiden laukomiset jäävät tässä vaiheessa taka-alalle. Paremminvointivaltion työstä ja oikeudenmukaisuudesta halutaan kerralla asiaa, jotta myöhemmin voidaan rauhassa olla muuta mieltä. Uuden Suomen hallitusohjelmasta tehdään tällä kertaa äärimmäisen tarkka: siihen kirjataan niin kodin, uskonnon kuin isänmaankin hinta. Tämä kaikki on rikkautta, jolla on arvoa.

Ovia ja kynnyksiä

Avoimen kampanjoinnin jälkeen puolueet kasaavat Säätytalolla hallituspohjan, jolle hallitusohjelma pohjautuu. Suljettujen ovien takana puolueet tinkivät kynnyskysymyksistään, sillä kukaan ei yksin voi päättää kaikesta. Vaalien voittajan johdolla käytävistä neuvotteluista marssitetaan ulos ensimmäisenä tiikerihyppääjät: rima näyttää olevan liian korkealla jopa seiväshyppääjille.

Manifesti

Yhteistyökykyisempien muodostettua hallitus voidaan olla varmoja, että ohjelmasta on muodostunut nuiva manifesti: jäljelle jää vain kivuttomimpia päätöksiä. Se, mitä ohjelmassa ei lue, tuskin toteutuukaan. Päätökset tulevalle neljälle vuodelle on tehty. 2010-luvun Suomen ensimmäinen 4-vuotissuunnitelma on valmis!

Satukirjasta Keltaiseksi Raamatuksi

Hallitusohjelmasta on vasta viime vuosina muodostunut sitova paperi. Aiemmin se piti sisällään vain ylevää liirumlaarumia rikkaamman Suomen puolesta. Ja lopultahan Suomi rikastui. Kuitenkin 90-luvun laman jälkeen hallitusohjelman merkitys alkoi korostua hallitusten pysyessä yhä useammin kasassa Kekkosen käsien ulottumattomissa. Jokainen kirjaus hallitusohjelmaan maksaa jotain: toimintoa kohden on löydyttävä budjettikirjaus.

Suomalainen suunnitelmatalous

Postmodernissa maailmassa herää kysymys, voimmeko ennustaa tulevaa neljän vuoden päähän? Vuoden 2007 eduskuntavaalien aikaan Suomi oli vahvassa nousukiidossa ja hallitusohjelmakin tehtiin sitä mukaillen. Syksyn 2008 talouskriisi palautti jalat kuitenkin maan pinnalle ja moni asia jäi lopulta tekemättä. Kuinka hyvin ennustus vuoteen 2015 onnistuu, se jää nähtäväksi. Paljon on muutamien päivien päätösten varassa.

Pääministeritentti - ikäraja 30v

Minulla oli mahdollisuus osallistua MTV3:n järjestämän Pääministeritentin studioyleisöön. Keskustelua käytiin edelleen pääasiassa Portugalin takauksista ja niiden ehdoista. Samoin keskusteluun nousivat Nato- ja työurakeskustelut. Vain jälkimmäisessä teemassa nousi esiin edes vähän niitä asioita, joita itse odotin: asioita, jotka koskevat nuorten elämää.

Nuorisotyöttömyys

Keskustelussa esiin noussut ongelma, johon tähän saakka ei olla löydetty kestäviä ratkaisuja. Sanssi-kortit yms. hanketyyppiset tavat työllistää nuoria ovat hyvä lähtökohta, mutta ongelmaan täytyy löytää kestävämpiäkin ratkaisuja. Nuorten ongelma työmarkkinoilla usein on aiemman työkokemuksen puuttuminen: vaikka arvosanat olisivat kohdallaan, jää nuori toiseksi työkokemusta kerryttäneemmän kanssa.

Työurien pidentäminen

Keskustelu työurien pidentämisestä on jäänyt vellomaan eläkeiän korottamisen ympärille. Eläkeikä on aikanaan määritelty keskimääräisen kuoliniän mukaan, joten edessä on myös sen korotus jossain vaiheessa, kun keskimääräinen elinikä kasvaa. Eläkeiän korotus ei kuitenkaan ole se keino, joka riittää yksin pidentämään työuria.

Kivuttomin vaihtoehto työurien pidentämiseksi löytyy sen alkupäästä: 19-vuotiaat abiturientit viettävät keskimäärin 2,6 välivuotta, vaikka kaksi kolmesta hakee välittömästi samana keväänä jatko-opintoihin. Nämä ihmiset haluavat lisäystä työuriinsa jatko-opiskeluihin siirtymisen muodossa. Yksi keino tähän on ylioppilastutkinnon laajempi tunnustaminen jatko-opiskeluihin haettaessa.

Nuorten pahoinvointi

Työurakeskusteluun liittyy vahvasti myös pääministeritentissä esiin noussut jaksaminen työelämässä. Vuosien 2003-2007 välisenä aikana nuorten työkyvyttömyyseläkkeet kasvoivat 44% aiemmasta vertailukohdasta. Tämän on arvioitu maksaneen kansantaloudelle 6,6 miljardia euroa menetettyinä verotuloina ja sosiaalikuluina. Nämä nuoret ovat niitä, jotka tunnustavat ongelmansa, mutta eivät saa niihin apua.

Tällä hetkellä vain hieman yli puolessa lukioista on tarjolla kuraattorin tai psykologin palveluja. Samaan aikaan nuorista joka viides kokee opiskelun uuvuttavaksi ja joka kymmenes tytöistä kärsii masentuneisuudesta. Ongelmaan on esitetty myös ratkaisu: uusi opiskeluhuoltolaki, joka takaisi psykososiaaliset palvelut kaikille toisen asteen opiskelijoille. Sen kustannusarvio on noin 18 miljoonaa euroa vuositasolla, huomattavasti 6,6 miljardia euroa vähemmän siis.

Kultainen sääntö

"Tee toiselle niin kuin toivot hänen tekevän sinulle". Nuorten äänestysaktiivisuuden nostamisesta on puhuttu jo pitkään, mutta teot sen kasvattamiseksi ovat jääneet laihoiksi. Lähinnä toivotaan nuorten osallistumista tupailtoihin ja puoluetoimintaan. Eivät nuoret anna, jos heille ei anneta. Vaalitenttien portugalisaatio ja eläkeläistyminen ovat omiaan sivuuttamaan kokonaisen ikäluokan: Portugali tarkoittaa nuorille Christiano Ronaldoa ja eläkeikää odotetaan "lähes" täysi-ikäisyyteen verrattavissa määrin.

Tauti nimeltä rakkaus

Aidsilla ja rakkaudella on paljon yhteistä: molemmat alkavat pienistä, lähes huomaamattomista oireista ja etenevät kohti tuskallisempia hetkiä. Tauti etenee väistämättä, mutta sen oireita voidaan lievittää ja ihmeparantumisiakin tapahtuu.

Tartunta

Tartunnan ensioireita ovat viipyilevät katseet, pienet ja viattomat hymyt sekä jännittynyt kihelmöinti vatsanpohjassa. Myös käsien hikoilu ja puheen muodostamisen vaikeutuminen ovat selviä oireita tartunnasta. Mikäli edellä mainittujen oireiden lisäksi esiintyy kasvojen punotusta ja sydämentykytyksiä on diagnoosi selkeä: ihastuminen on tapahtunut.

Tauti leviää

Ihastuneen ihmisen tunnistaa siitä, että hänen käytöksensä on muuttunut normaalista. Puhetyyli ihastumisen kohteelle muuttuu tartuttavaksi: huomiot toisen ulkonäön täydellisyydestä ja ystävälliset eleet vauhdittavat taudin leviämistä. Kun kohdekin saa tartunnan, on lopputulos valmiina: parisuhde on muodostunut ja edessä on sen julkistaminen.

Tartunnan saaneiden eristyminen

Parisuhteensa vasta julkistaneita kohdellaan kuin ruttoa. Tähän on myös syynsä. Kukapa jaksaisi katsella vierestä toisten kutittelua ja lepertelyä. Uudelle parille sanotaan, että he ovat kuin luodut toisilleen, jotta tartuntavaara itseään kohtaan on mahdollisimman pieni. Parisuhteessa olevat käyttävätkin tartunnan saatuaan vähemmän aikaa muille ihmisille.

Lopun alku

Taudin itämisajan edetessä on kuitenkin vielä mahdollisuus parantua: alkuhuuman jälkeen useimmat parisuhteet päättyvät eroon. Tämä on monesti molempien parhaaksi, sillä taudin seuraavaan vaiheeseen siirtyminen johtaa jo vakavampiin oireisiin. Parisuhteen vakiintuminen on esiaste kohti lopullista sairautta. Tässä vaiheessa pari näkee päivittäin ja vertaistuen tarpeessa hakeutuu asumaan saman katon alle. Syödään samaa ruokaa, nähdään samat asiat ja nukutaan samassa vuoteessa.

Ihmeparantumisiakin sattuu. Usein tartunnan saaneiden päivittäinen läsnäolo vaikuttaa tautiin positiivisesti: ihastuminen muuttuukin vihastumiseksi. Edessä on täydellinen parantuminen ja yhdessäolon loppuminen. Vain harva näkee taudin viimeistä vaihetta, itse rakastumista.

Sairaus ottaa vallan

Rakastumisesta ei ole enää paluuta. Rakastunut ihminen haluaa toiselle rakastuneelle vain hyvää ja kaipaa toisen seuraa jatkuvasti. Taudin saaneelle toisen onnistumiset ovat kuin omia ja toisen surut tuntuvat kertautuvan itselleen. Rakastunut ihminen unohtaa täysin järjen ja juoksee suoraan päin seinää. Seinä voi olla pumpulia, mutta usein rakastuneelle se on pelkkää betonia. Rakkaus tuo mukanaan sairastuneelle parhaat ja pahimmat hetket. Tässä vaiheessa on hyvä myöntää tosiasiat toiselle: ”minä rakastan sinua.”