Vaalien lähestyessä keskustelu siitä, kuka saakaan vaaleissa käyttää ääntään, nousee jälleen pinnalle. Tämän hetken lait äänioikeudesta vaihtelevat hieman vaaleista riippuen: laajimmillaan äänioikeus on kunnallisvaaleissa ja suppeimmillaan eduskunta- ja presidentinvaaleissa. Jälkimmäiset rajaavat äänioikeuden vain Suomen kansalaisille, kun taas tiettyjen asumisehtojen täyttyessä kunnallisvaaleissa voi äänestää kuka vain kansalaisuudesta riippumatta. Yhteistä vaalien äänestyskäytännöillä on kuitenkin äänestysikäraja: viimeistään vaalipäivänä on täytettävä 18 vuotta.
Tulevissa eduskuntavaaleissa olen oikeutettu äänestämään ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuitenkin, kun ajattelen ajassa taaksepäin, minulle tärkeämpää olisi ollut äänestäminen kunnallisvaaleissa 2008. Osallistuin tuolloin vaalipaneelin järjestämiseen omassa lukiossani ja halu vaikuttaa oman kaupunkini asioihin oli suuri jo silloin. Panokseni vaaleihin oli suurempi kuin valtaosalla äänioikeutetuista. Äänestysikärajaa tulisikin alentaa kunnallisvaaleissa 16-ikävuoteen.
16-vuotiaat ovat kunnallisten palvelujen suurkäyttäjiä, joille päätökset esimerkiksi terveydenhuoltoon, koulutukseen ja muihin palveluihin liittyen ovat tärkeitä. Äänestysikärajan laskeminen pakottaisi ehdokkaat ottamaan aiempaa laajemmin huomioon myös nuorten äänet. Tällöin päätökset esimerkiksi koulujen lakkauttamisista ja nuorten mielenterveyspalveluiden alasajoista joutuisivat käymään läpi huomattavasti laajempia keskusteluita tullakseen hyväksytyiksi.
Äänestysikärajan laskemista vastustetaan 16-vuotiaiden kypsymättömyydellä. Kuitenkin jo 15-vuotiaan katsotaan olevan vastuussa tekemisistään rikosoikeudellisen vastuun alkaessa. Kypsyys nähdään riittäväksi vain velvollisuuksiin, mutta oikeuksiin vaaditaan 18-vuoden ikää. 16-vuotias voi maksaa veroja, muttei osallistua verovarojen käyttöä koskevaan päätöksentekoon.
Toinen vasta-argumentti äänestysikärajan laskemiseen liittyy nuorten "johdateltavuuteen". Nuoria voidaan vastustajien mukaan johdatella helposti äänestämään radikaaleja ehdokkaita ja näin ollen ääripäiden puolueet hyötyisivät nuorista enemmän kuin suuret puolueet. Mielestäni moni 16-vuotias on avoimempi ja harkintakykyisempi kuin 30 vuotta samaa puoluetta äänestäneet, jotka äänestävät tottumuksestaan sen kummemmin ehdokkaita tai puolueita punnitsematta. Nuorten äänet puhaltaisivat Suomen politiikkaan uusia tuulia ja saattaisivat raikastaa poliittista keskustelua selkeämmillä linjavedoilla.
Edellä mainittujen vasta-argumenttien kumouduttua keskustelu siirtyy usein siihen, miten 18-20-vuotiaat äänestävät vaaleissa kaikkein vähiten, joten äänestysikärajan laskemisella vain kasvatettaisiin nukkuvien puoluetta. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että 18-20-vuotiaat ovat sellaisessa elämänvaiheessa, jossa kotikunnasta/-kaupungista muutetaan opiskelemaan tai työskentelemään vieraalle paikkakunnalle. Tällöin oman kunnan/kaupungin asiat eivät enää tunnu tärkeiltä ja uusi paikkakunta tuntuu vielä niin vieraalta, ettei äänestämistä usein edes ajatella. 16-vuotiaalla on kokemusta oman kunnan tai kaupungin päätöksenteosta ja palveluista, eikä hän vielä pariin vuoteen ole muuttamassa, joten palvelujen kehityksellä on hänelle merkitystä. Jos äänestyskokemusta on kertynyt jo kotipaikkakunnalla, on todennäköisempää, että nuori äänestää myös tulevaisuudessa uudella paikkakunnallaan.
Kirjoitin aiemmin seurakuntavaaleista, joissa ensimmäistä kertaa myös 16-vuotiaat voivat äänestää. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena pilottina äänestysikärajan laskemiselle, mutta täytyy myös ottaa huomioon, ettei valtaosa nykyisistäkään äänioikeutetuista äänestä seurakuntavaaleissa. Seuraavissa kunnallisvaaleissa sen sijaan olisi loistava tilaisuus kokeilla äänestysikärajan laskemista 16-ikävuoteen ja tarkastella sen seurauksia äänestysaktiivisuuteen. 16-vuotias ei ole enää lapsi, vaan nuori, jolle omien päätösten tekeminen ei ole mahdotonta.
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
torstai 15. heinäkuuta 2010
Suvaitsevaisuuden Kristalliyö
Siellä säädetään lakeja, jotka kohdistuvat tiettyä ihmisryhmää vastaan. Heidät halutaan lakaista piiloon ja valehdella itselle ja muille, ettei heitä olisikaan. Samaan aikaan äärioikeistolaiset iskut vähemmistöjä kohtaan ovat kasvaneet huomattavasti: kulkueisiin hyökätään, kansalaisjärjestöjen toimistoja sotketaan ja ihmisiä hakataan henkihieveriin. Sympatiaakin iskuille löytyy. Mikä maa, mikä vuosi?
Kyseessä ei ole 1930-luvun Saksa, vaan 2010-luvun Suomi. Romaniasta tulleiden romanien kerjääminen halutaan kieltää lailla yhteiskuntaa häiritsevänä ilmiönä. Oikeustieteilijät tuomitsevat lakiehdotuksen yhtä ihmisryhmää syrjivänä lakina; tulevaisuudessa suomalainen suomenkielinen voisi edelleen pyytää rahaa bussilippuun. Suomeen saapuneet romanikerjäläiset ovat koko EU:n alueella hyljeksitty ihmisryhmä, eikä Suomi näköjään tee poikkeusta tässä. Eläköön oikeusvaltio.
Kerjääminen on merkki äärimmäisestä hädästä, jolloin toimeentuloa ei millään muulla tapaa kykene järjestämään. Olen usein kuullut kerjäämistä kyseenalaistavia kommentteja, kuten miksei kerjäläinen soita mandoliinia/ukulelea/bongoja/viulua? Valitettavasti kaikki eivät ole musikaalisesti multitalentteja eikä näin ollen tällainen ole kerjäläiselle mahdollinen ansiotapa. Kerjäämisen taustalla väitetään usein olevan järjestäytynyttä rikollisuutta, josta rahat käärivät kansainväliset rikollisliigat. Tätä väitettä tukemaan ei ole löydetty Suomesta todisteita. Sisäministeriö kuitenkin vahvasti ajaa kerjäläiset rikollisiksi kieltämällä heidän toimeentulonsa laillisuuden.
Mielenkiintoisena huomiona haluan verrata kerjäämistä "feissaamiseen". Kansainväliset järjestöt keräävät rahaa maailman köyhille lahjoituksina eli antamatta mitään vastineeksi. Tämä pätee myös kerjäämiseen ja apu menee välittömästi perille. Hyväksymmekö siis isojen kansainvälisten organisaatioiden oikeuden kerätä rahaa köyhille feissaamalla, kun köyhän feissaaminen itsensä puolesta halutaan kieltää? Itse hyväksyn molemmat tavat auttaa.
Samaan aikaan, kun romanikerjäläiset halutaan siivota katukuvasta, on päätään nostanut äärioikeiston viharikollisuus. Nämä kaljupäiset, maastohousuihin ja maihinnousukenkiin pukeutuvat ja lapsena liian vähän huomiota saaneet miehet ovat päässeet toteuttamaan itseään vapaasti viime viikkojen aikana. Kyynelkaasuhyökkäys Pride- kulkueeseen oli täysin tuomittava, mutta mediassa näkyi myös hyökkääjiä ymmärtäviä lausuntoja. Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Asmo Maanselkä (kd) toteaa Keskisuomalaisessa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että Pride- kulkue hyökkäsi provokaatiollaan "perinteisiä arvoja vastaan" ja hän ymmärtää siitä syntyneet lieveilmiöt. Maanselkä siis hyväksyy tiettyä ihmisryhmää vastaan tehtävät iskut, jos ihmisryhmä provosoi muita? Pride- kulkue ei ollut provokaatio, vaan vähemmistöryhmän omia oikeuksiaan puolustava kokoontuminen.
Maanselän lisäksi oululainen kaupunginvaltuutettu Tuulikki Ukkola (kok) julkaisi populistisen, viharyhmiä ymmärtävän blogikirjoituksensa Uuden Suomen verkkosivuilla. Ukkola: "Viharikoslaeilla ja muilla juridisilla keinoilla ei kammeta ääri-ilmiöiden syntyä, vaan pikemminkin lietsotaan niitä. Kun ihminen joutuu piilottamaan vihaiset ajatuksensa sisäänsä, se purkautuu ilmoille tuhoisina tekoina." Ukkolakin siis hyväksyy vihamielisyydet tiettyä ihmisryhmää kohtaan ja kannustaisi myös viharikoslakien lieventämiseen.
Vain muutamaa päivää Pride- iskua myöhemmin Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n (SETA) tiloja vastaan tehtiin isku, jossa toimiston ovet sotkettiin White Pride- ja hakaristisymbolein. Jälleen kerran hyökkäys, jota ei voida oikeuttaa millään tasolla, mutta viranomaiset kieltävät asian vakavuuden. Äärioikeiston hyökkäyksiä ei oteta tosissaan, sillä poliisin mukaan kyseessä on vain muutama paikallinen ryhmittymä, eikä toiminta ole järjestäytynyttä. Ei ole aikaa jäädä odottelemaan heidän järjestäytymistään, vaan viharikoksiin täytyy puuttua välittömästi tosissaan, eikä vähätellen.
Kesän tapahtumat ovat osoittaneet, että Suomi ei vielä ole suvaitsevainen ja ihmisoikeuksien puolustamisella on jalansijaa myös kotimaassa. Suosittelen kaikille lämpimästi äänestämistä tulevissa vaaleissa. Kysykää ehdokkailta myös ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista, sillä niiden puolustaminen ei näytä Suomessa olevan itsestään selvää. SETA:n jäsenmäärä kasvoi huomattavasti iskujen jälkeen ja olen itsekin liittynyt jäseneksi tukeakseni suomalaisen yhteiskunnan muuttumista suvaitsevammaksi.
PS. Oululaisena häpesin Ukkolan mielipiteitä niin paljon, että kehotan kaikkia Oulun vaalipiirissä äänestäviä valitsemaan suvaitsevamman ehdokkaan. Jätetään yhdessä Ukkola päätösten ulkopuolelle.
Linkkejä ja uutisia aiheesta:
Eduskunnassa vaadittiin kerjäämisen kieltämistä lailla
Oikeustieteilijät tyrmäävät kerjäämisen kieltämisen
Suomen Kuvalehti 18.6.2010 s. 40-42: Romanit euroopassa
Maanselän mielipidekirjoitus
Ukkolan blogikirjoitus
Kyseessä ei ole 1930-luvun Saksa, vaan 2010-luvun Suomi. Romaniasta tulleiden romanien kerjääminen halutaan kieltää lailla yhteiskuntaa häiritsevänä ilmiönä. Oikeustieteilijät tuomitsevat lakiehdotuksen yhtä ihmisryhmää syrjivänä lakina; tulevaisuudessa suomalainen suomenkielinen voisi edelleen pyytää rahaa bussilippuun. Suomeen saapuneet romanikerjäläiset ovat koko EU:n alueella hyljeksitty ihmisryhmä, eikä Suomi näköjään tee poikkeusta tässä. Eläköön oikeusvaltio.
Kerjääminen on merkki äärimmäisestä hädästä, jolloin toimeentuloa ei millään muulla tapaa kykene järjestämään. Olen usein kuullut kerjäämistä kyseenalaistavia kommentteja, kuten miksei kerjäläinen soita mandoliinia/ukulelea/bongoja/viulua? Valitettavasti kaikki eivät ole musikaalisesti multitalentteja eikä näin ollen tällainen ole kerjäläiselle mahdollinen ansiotapa. Kerjäämisen taustalla väitetään usein olevan järjestäytynyttä rikollisuutta, josta rahat käärivät kansainväliset rikollisliigat. Tätä väitettä tukemaan ei ole löydetty Suomesta todisteita. Sisäministeriö kuitenkin vahvasti ajaa kerjäläiset rikollisiksi kieltämällä heidän toimeentulonsa laillisuuden.
Mielenkiintoisena huomiona haluan verrata kerjäämistä "feissaamiseen". Kansainväliset järjestöt keräävät rahaa maailman köyhille lahjoituksina eli antamatta mitään vastineeksi. Tämä pätee myös kerjäämiseen ja apu menee välittömästi perille. Hyväksymmekö siis isojen kansainvälisten organisaatioiden oikeuden kerätä rahaa köyhille feissaamalla, kun köyhän feissaaminen itsensä puolesta halutaan kieltää? Itse hyväksyn molemmat tavat auttaa.
Samaan aikaan, kun romanikerjäläiset halutaan siivota katukuvasta, on päätään nostanut äärioikeiston viharikollisuus. Nämä kaljupäiset, maastohousuihin ja maihinnousukenkiin pukeutuvat ja lapsena liian vähän huomiota saaneet miehet ovat päässeet toteuttamaan itseään vapaasti viime viikkojen aikana. Kyynelkaasuhyökkäys Pride- kulkueeseen oli täysin tuomittava, mutta mediassa näkyi myös hyökkääjiä ymmärtäviä lausuntoja. Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Asmo Maanselkä (kd) toteaa Keskisuomalaisessa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että Pride- kulkue hyökkäsi provokaatiollaan "perinteisiä arvoja vastaan" ja hän ymmärtää siitä syntyneet lieveilmiöt. Maanselkä siis hyväksyy tiettyä ihmisryhmää vastaan tehtävät iskut, jos ihmisryhmä provosoi muita? Pride- kulkue ei ollut provokaatio, vaan vähemmistöryhmän omia oikeuksiaan puolustava kokoontuminen.
Maanselän lisäksi oululainen kaupunginvaltuutettu Tuulikki Ukkola (kok) julkaisi populistisen, viharyhmiä ymmärtävän blogikirjoituksensa Uuden Suomen verkkosivuilla. Ukkola: "Viharikoslaeilla ja muilla juridisilla keinoilla ei kammeta ääri-ilmiöiden syntyä, vaan pikemminkin lietsotaan niitä. Kun ihminen joutuu piilottamaan vihaiset ajatuksensa sisäänsä, se purkautuu ilmoille tuhoisina tekoina." Ukkolakin siis hyväksyy vihamielisyydet tiettyä ihmisryhmää kohtaan ja kannustaisi myös viharikoslakien lieventämiseen.
Vain muutamaa päivää Pride- iskua myöhemmin Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n (SETA) tiloja vastaan tehtiin isku, jossa toimiston ovet sotkettiin White Pride- ja hakaristisymbolein. Jälleen kerran hyökkäys, jota ei voida oikeuttaa millään tasolla, mutta viranomaiset kieltävät asian vakavuuden. Äärioikeiston hyökkäyksiä ei oteta tosissaan, sillä poliisin mukaan kyseessä on vain muutama paikallinen ryhmittymä, eikä toiminta ole järjestäytynyttä. Ei ole aikaa jäädä odottelemaan heidän järjestäytymistään, vaan viharikoksiin täytyy puuttua välittömästi tosissaan, eikä vähätellen.
Kesän tapahtumat ovat osoittaneet, että Suomi ei vielä ole suvaitsevainen ja ihmisoikeuksien puolustamisella on jalansijaa myös kotimaassa. Suosittelen kaikille lämpimästi äänestämistä tulevissa vaaleissa. Kysykää ehdokkailta myös ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista, sillä niiden puolustaminen ei näytä Suomessa olevan itsestään selvää. SETA:n jäsenmäärä kasvoi huomattavasti iskujen jälkeen ja olen itsekin liittynyt jäseneksi tukeakseni suomalaisen yhteiskunnan muuttumista suvaitsevammaksi.
PS. Oululaisena häpesin Ukkolan mielipiteitä niin paljon, että kehotan kaikkia Oulun vaalipiirissä äänestäviä valitsemaan suvaitsevamman ehdokkaan. Jätetään yhdessä Ukkola päätösten ulkopuolelle.
Linkkejä ja uutisia aiheesta:
Eduskunnassa vaadittiin kerjäämisen kieltämistä lailla
Oikeustieteilijät tyrmäävät kerjäämisen kieltämisen
Suomen Kuvalehti 18.6.2010 s. 40-42: Romanit euroopassa
Maanselän mielipidekirjoitus
Ukkolan blogikirjoitus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
