Nuoret TukkaNuottasilla

Taas se alkoi. Keskustelu, jossa uskonto ja seksuaalisuus ovat jostain syystä aina vastakkain. Kristillinen nuorten lehti Nuotta päätti repiä vanhat Homoilta-haavat auki. Älä alistu-kampanjan videossa Anni kertoo "parantuneensa" bi-seksuaalisuudesta.

Älä sotke uskontoa tähän
Ystäväni kertoi yrittäneensä tehdä haastattelua sukupuolineutraalista avioliittolaista siten, että haastateltavat eivät sotkisi vastauksiinsa uskontoa. Haastatelluista vain yksi pystyi tähän, eikä haastattelua julkaistu.

Päätin ottaa haasteen vastaan ja kirjoittaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksista sotkematta uskontoa tekstiin. Käynnissä olevan keskustelun vuoksi rajaan tekstin vain nuoriin.


Nuoret ja hauraat
Lukiolaistytöistä noin 14% kärsii masentuneisuudesta ja pojista 7%. Näissä luvuissa ei tehdä erottelua seksuaalisuuden suuntautumisen perusteella, mutta karua totuutta puhuu Ruotsissa viime vuonna julkaistu tutkimus. Sen mukaan mielenterveysongelmat, ahdistus ja itsemurha-ajatukset ovat kolminkertaisia verrattuna heteroväestöön.

Heteronormatiivinen lukio
Lukiossani seksuaalivähemmistöt saivat olla, kuten muutkin. Suureen kouluun mahtui monenlaisia ihmisiä ja yleinen ilmapiiri oli liberaali. Kaikissa kouluissa tilanne ei valitettavasti ole samanlainen.

Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että seksuaalivähemmistöön kuuluva nuori joutuu peittelemään seksuaalista suuntautumistaan koulussa samalla, kun heteropariskunta saa vapaasti nuolla toisiaan koulun aulassa. "Aww te ootte niin ihana pari" kuulee hetero. "Menkää muualle siitä, en mää halua tietää mitä te teette keskenänne" puolestaan homo.

"Älä esitä"
Käsittämätön piirre, jonka huomasin aikanaan itsessänikin, on se, etteivät heteronuoret aina usko toisen kuuluvan seksuaaliseen vähemmistöön. "Oot bi, koska se sopii sun imagoon." Totta helvetissä sopii, seksuaalisuus on osa ihmistä. Pitääkö seksuaalisuus muka todistaa?

Homoseksuaalisuus ja muut rikkeet
Muistan ylä-asteajoiltani terveystiedon tunnin, jossa käsiteltiin seksiä. Yllättäen se on ainoa tunti, jonka terveystiedosta muistan. Kirjan kappalleessa puhuttiin seksistä miehen ja naisen välillä. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi myös laatikko "homoseksuaalit". Teksti oli asiallista ja seksuaalisia vähemmistöjä esittelevää. Sen sijoittelu viittasi kuitenkin aivan johonkin muuhun: viereiseltä sivulta alkoivat seksuaalirikoksia käsittelevät osuudet. 13-vuotias oppii nopeaa tämän pointin.

Kuka saa pisimmän kaaren?
Marja-Sisko Aalto vieraili viime kesänä Oulussa järjestetyssä North Pridessa, jossa hän kertoi liikuntatuntien olleen hänelle koulussa kaikkein vaikeimpia. Sukupuolivähemmistöön kuuluvalle nuorelle tilanne, jossa muut mittailevat kaaren pituutta kusilaarilla, voi olla hankala.

Liikuntatuntien sisällöt kielivät vanhasta maailmasta: lätkää ja futista pojille, venyttelyä ja taitoluistelua tytöille. Olen tanssinut kilpaa, mutta viihdyin myös pallopelien parissa. En kuitenkaan päässyt näyttämään osaamistani koulussa ennen wanhojen tanssi-kurssia. Liikunnan kurssien tulee perustua asiasisältöihin, eikä sukupuolijaotteluun. Näin jokainen saa valita mielenkiintoisimmat kurssit.

Nuoret ja opiskelijat seksuaalivähemmistöjen puolesta
Suomen Lukiolaisten Liitto osallistui yhdessä SETA:n, opiskelijajärjestöjen, poliittisten nuorisojärjestöjen ja muutaman muun nuorisojärjestön kanssa yhteiseen kannanottoon seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten tukemiseksi. Nuotan kampanja hyökkää vastuuttomasti juuri nuoria kohtaan. Niitä kohtaan, jotka kaipaavat elämässään tukea, eivät "parannusta". Syrji syrjittyä.



PS. Raskaiden aiheiden jälkeen Nuotan kanssa yhtä kantavia argumentteja:

Lukio2015-vaalitilaisuus

Vanhalle ylioppilastalolle kokoontui tänään älykästä porukkaa: lukiolaisia. Lukiolaisten liiton vaalitilaisuuteen oli kutsuttu Helsingin lukioiden edustajia kuulemaan, kun "wanhat" ehdokkaat ottivat paneelissa mittaa toisistaan. Panelisteja olivat Paavo Arhinmäki(vas), Annika Saarikko(kesk), Erkki Tuomioja(sdp), Johanna Sumuvuori(vihr), Laura Räty(kok), Maria Björnberg-Enckell(rkp), Arto Lahti(kd) ja Pirkko Ruohonen-Lerner(ps).

Lukiokoulutus uusiksi

Paneeli keskittyi SLL:n hallitusohjelmatavoitteiden viiden kärkeen, joista nousi esiin erityisesti jatko-opintoihin siirtyminen ja ylioppilastutkinto. Yleisöä aktivoitiin gallup-kysymyksillä, joiden tulokset osoittivat uudistusten olevan tarpeellisia. Opiskelijahuollon palveluista eniten panoksia kaipaisivat lukiolaisten mielestä opintojen ohjaus sekä psykologi-ja kuraattoripalvelut. 

Ylioppilastutkinnossa on ongelmia

Fade vastaan Simon

Nyrkkeilyhanskat käteen

Nuorten ehdokkaiden paneelin sijaan päätimme järjestää pikaisia pariväittelyitä, joissa kaksi ehdokasta kohtasivat 10 minuutin väittelyssä yhden aiheen tiimoilta. Pareja olivat:

1. Fatbardhe Hetemaj(kok) vs. Simon Elo(ps) - Erityistoimia maahanmuuttajien lukiokoulutukseen?

2. Verna Castrén(vihr) vs. Tuomas Auvinen(kd) - Kaikille yhteiseen uskontotieteelliseen opetukseen?

3. Armi Murto(rkp) vs. Dan Koivulaakso(vas) - Kieltenopetus lukiossa

4. Timo Kontio(sdp) vs. Teppo Säkkinen(kesk) - Lukio ja amis, yhdessä vai erikseen?

Sekä vanhojen paneeli että nuorten väittelyt tulevat katsottaviksi nettiin!

PS. Voin luvata, että nämä pätkät ei ole samanlaista kuraa kuin ylen vaalistartti.

Biologian ylioppilaskoe, vastauskieli venäjä

Ylioppilaskirjoituksissa päästiin tänään kevään ensimmäiseen reaaliaineiden rypäkseen käsiksi. Kirjoitettavia aineita olivat psykologia, filosofia, historia, fysiikka ja biologia. Jos koe tuntui vaikealta, voi hyvin lohduttautua sillä, että joillekin se voi olla vielä vaikeampaa.

Filosofia on siansaksaa
Kuvittele, että opiskelet lukiossa filosofiaa ja käyt kaikki kurssit, jotta sinulla on hyvät valmiudet ylioppilaskirjoituksissa. Luonnollisesti opiskelet kurssisi suomeksi ja saat opetuksenkin suomeksi. Olet lukenut joitain teoksia englanniksi, mutta niistä tekemäsi havainnot kirjoitat oppituntia varten suomeksi. Ylioppilaskirjoituksissa huomaat kuitenkin, että koepaperissa ohjeet, kysymykset ja aineistot ovat kiinaksi. Onnea kokeeseen!

Suosi suomalaista, potki saamelaista?

Saamelaisten perinteinen asuinalue

Saamelaisille edellä kuvaamani tilanne on arkipäivää. Demariopiskelijat vaativat kannanotossaan tänään saamelaisille mahdollisuutta kirjoittaa reaaliaineet äidinkielellään. Tällä hetkellä vain äidinkielen kokeen voi tehdä inarinsaameksi tai pohjoissaameksi. Saamelaiset voivat saada opetusta äidinkielellään saamelaisalueella perusopetuksessa ja lukiossa. Kirjoituksissa saamelainen joutuu vastaamaan siansaksaksi eli suomeksi.

"Äiti, tarkistatko mun yo-kokeen?"
Tapasin Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajan ja pääsihteerin helmikuussa. Keskustelussa nousi esiin myös saamelaisten asema kirjoituksissa ja heidän mukaansa suurin ongelma on äidinkielenään saamea puhuvien sensorien vähäinen määrä. Reaaliaineisiin ei löydy sensoreita, jotka puhuvat äidinkielenään saamea. Ongelmana on myös saamelaisten vähäinen määrä: sensori on jäävi, jos lähisukulainen kirjoittaa.

Sporalla jänkhälle

Moderni kota, kuva Suomen suurimmasta saamelaispitäjästä...

Kuten edellä jo totesin, on saamelaisen mahdollista saada opetusta äidinkielellään saamelaisalueella. Tämä alue on rajattu neljään Lapin kuntaan, vaikka itse asiassa suurin osa saamelaisista asuu näiden alueiden ulkopuolella. Helsingissä asuu lukumäärältään eniten saamelaisia Suomessa. Alkuperäiskansan jäsenet eivät kuitenkaan voi saada täällä opetusta äidinkielellään, vaan maahanmuuttajien eli suomalaisten ja ruotsalaisten kielillä. Reilua?

...ja miten saamelaisuus siellä näkyy

Lunttaa niin opit

Läpäisin pitkän matematiikan lukiossa lunttaamalla. Tunnilla ja kotona katsoin aina vastauksen ennen kuin aloin laskea annettua tehtävää. Mietin, miten pääsen tehtävän vastaukseen. Parhaassa tapauksessa pyysin vielä ryhmän matikkapäiltä katsottavaksi välivaiheet. Kokeessa en sitten enää uskaltanutkaan luntata, koska se on kuulemma huijaamista.

Hauki=Kala

Suomalainen oppiminen lähtee käytännössä siitä, että viisas on se, joka saa omaksuttua eniten tietoa päähänsä. Ulkoa opitut vuosiluvut ja nimet historiassa sekä toisen asteen yhtälön kaava matematiikassa ovat mittarimme siitä kuka oppii ja kuka ei. Alkupisteestä on päästävä loppupisteeseen, joka on myös tiedettävä etukäteen. Jos et opi ulkoa, et myöskään voi pärjätä kokeissa.

Koe on miehen mitta

Oppimista mitataan käytännössä vain erilaisilla kokeilla: pistokoe, kurssikoe, ylioppilaskoe, pääsykoe, teoriakoe jne jne jne. Kokeessa on myös pärjättävä yksin. Pistareissa mitataan ruotsin sanojen muistamista ja sanakirjan käyttö on ehdottomasti kielletty. Ylioppilaskokeet ovat paras esimerkki apujen hävittämisestä: ei tekstejä kynissä, vaatteissa, eväissä tai käsivarsissa. Sisältö täytyy tuottaa itse. Kaiken hyvän lisäksi äidinkielen esseekokeessa kaikki on vielä kirjoitettava puhtaaksi.

Suomi itsenäistyi vuonna 1952

TV-visaohjelmien kultakaudella kaikki nauroivat Satu Tuomistolle ja jälleen kerran misseistä päästiin sanomaan kliseisiä heittoja. Vuosiluvun muistamista tärkeämpää on mielestäni kuitenkin muistaa ne syyt, jotka johtivat itsenäisyyteen ja mitä siitä seurasi. Google on keksitty, eikä kilauta kaverille- ohjelmia enää pyöri televisiossakaan. Kuka vain voi tarkistaa nopeasti faktat verkosta. Pääasia, että itsenäistyi.

Anna mulle ne vastaukset

Koulumaailmassa tietovisailu jatkuu edelleen. Harmi vain, ettei yhtään oljenkortta ole saatavilla. Netin käyttö kokeissa on suunta kohti soveltavampia kokeita: kaikki vastaukset ovat tarjolla. Koetilanteessa näyttöä voidaan valvoa ja suoritusta arvioida myös työvaiheiden osalta. Prosessi on osa lopputulosta, joten miksei sitä arvioida? Fifty-fifty jää turhaksi oljenkorjeksi, kun klikkauksella voi tarkistaa varmasti oikean vastauksen.

Kaveria ei jätetä

Kaverille kilauttaminen on kaikkein eniten pannassa. Mittaamista ja arviointia voidaan toteuttaa myös muilla tavoilla kuin kokeilla: haastattelut ja ryhmätyöt antavat mahdollisuuden kunnolliseen tiedon soveltamistaidon mittaamiseen. Miksi mitata aina vain yksilötaitoja, kun parhaimmillaan ryhmätyöskentelyssä jopa "koetilanteessa" voi oppia? Tiimityöskentely ja kaverille kilauttaminen on myöhemmässä elämässä täysin normaalia, jopa välttämätöntä.

Takaisin matematiikkaan. Vaikka "lunttasin" tehtävät koko lukion ajan, läpäisin kuitenkin kunnialla jokaisen kurssin. Pitkän matematiikan ylioppilaskokeessa vastasin viiteen tehtävään, joista lopputuloksena oli C. Jotain oli siis jäänyt päähän lunttaamallakin.

PS. Miten koetilanteessa voi kysyä yleisöltä? Onnea kaikille kirjoittajille!

Ilman vanhempia ei olisi lukiolaisia

Vanhemmat seuraavat lapsensa koulunkäyntiä esiasteelta ysiluokalle saakka. Vanhempien osallistuminen nuoren koulutyöhön lukioaikana on kuitenkin eräällä tavalla tabu: nuori haluaa tilaa ja vastuuta opinnoistaan. Myös lukiolainen kaipaa tukea, mutta missä määrin?

Koululaisesta opiskelijaksi

Lukiossa koululaisesta tulee opiskelija. Aikuistuva nuori tarvitsee tilaa opinnoissaan, mutta kukaan ei voi väittää, että pärjäisi täysin omillaan. 16-vuotias kaipaa tukea, muttei holhousta. Lukiolainen tekee läksynsä usein itsenäisesti ja pyytää apua tarvittaessa. Hän suuttuu, jos kysytään onko läksyt tehty. Tottakai on. Ainakin jos vanhempi sitä kysyy.

Poissaoloja sähköisessä järjestelmässä seuraamalla vanhemmat voivat tarkastella nuoren osallistumista opetukseen aina 18-vuotiaaksi saakka. Yhteys ryhmänohjaajaan poissaolojen kasvaessa on hyvä tapa kartoittaa, miten opiskelut edistyvät. Poissaolojen lisäksi kurssivalinnat näkyvät "wilma"-järjestelmissä. Oma virheeni oli fysiikan opiskelu vanhempieni painostuksella. Tajusin kuitenkin jättää sen kesken ajoissa, jotta kykenin vielä aloittamaan muita kiinnostavia opintoja.

Kotiopo

Vanhemmilla on usein vahva mielikuva siitä, mitä lapsesta toivoo kasvavan isona. Toiveena on, että lapsi kouluttautuu ja työllistyy hyvin. Samaa toivoo myös lukiolainen. 90% lukioon tulleista ei tiedä mitä haluaa tehdä lukion jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että omia haaveita pääsee muokkaamaan ja koettelemaan. Vanhempien kanssa käydyt keskustelut saattavat antaa varsinaista opintojen ohjausta enemmän suuntaa jatko-opiskelujen kannalta: vanhempien opiskeluvaiheista ja mahdollisista virheistä oppii. Kotiopon tärkein tehtävä on antaa suuntaa, mutta valinnan opiskeluistaan tekee aina lukiolainen itse.

Jos ei pappa niin mamma betalar

Lukiokoulutus on maksutonta, muttei ilmaista. Jopa tuhansien eurojen oppimateriaalihankinnat tulevat monelle yllätyksenä lukion alkaessa. Opiskelijalle kustannukset ovat niin suuret, että ne kaatuvat lähes aina vanhempien kannettaviksi. Lukiolaiselle vanhemmat ovatkin usein taloudellinen turva: takuu sille, että opiskelija voi keskittyä olennaiseen eli opiskeluun.

Vanhemmat lukiolaisten tukena edunvalvonnassa

Suomen Lukiolaisten Liitto nosti marraskuisessa liittokokouksessaan vanhempainyhdistykset tavoiteohjelmaansa. Kirjauksessa vaadittiin kaikkiin lukioihin vanhempainyhdistys, jonka tehtävänä on toimia huoltajien yhteistyöelimenä sekä tukea opiskelijan viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Useissa tapauksissa, joissa lähikoulu tai -lukio on joutunut lakkautusuhan alle, on vanhempien reaktiokyky ollut äärimmäisen tärkeä. Vanhemmat tukevat oppilaskunnan tehtävää toimia lukiolaisten edunvalvojana kouluyhteisön sisällä. On tärkeää, että jokaiseen lukioon saadaan järjestäytynyt vanhempainyhdistys, jotta myös huoltajien ääni kuuluu lukiossa, koska suurin osa lukiolaisista on edelleen alaikäisiä.

Tulevaisuuden työelämä lukiolaisen silmin?

Isovanhempieni näkemykset omasta työelämästään eivät juuri poikkea siitä, miten vanhempani näkevät oman työuransa. Heille tärkeää on ollut säännöllinen työrytmi ja pitkän turvatun uran luominen yhdessä työpaikassa – toisin sanoen kaikkea muuta kuin mitä itse odotan työelämältä. 

Pohja koulutuksesta

Lukioni juuri päättäneenä minulle tärkeää on päästä kiinni jatko-opinnoista. Jatko-opinnot luovat pohjan, jolta on hyvä ponnistaa. Opiskeleminen ei kuitenkaan tarkoita eristäytymistä työelämästä: opintojen ohessa voi jaksamisensa mukaan työskennellä tai jopa pyörittää pienimuotoista yritystoimintaa. Työelämän alkamisajankohtaa onkin mielestäni vaikea määrittää. Minulla se alkoi kesätöissä 14-vuotiaana, kasiluokalla. 

Kierto alkaa!

Lukion jälkeisten jatko-opintojen jälkeen siirrytään kokopäiväiseksi työelämän jäseneksi. Onnekas ja lahjakas työllistyy välittömästi esimerkiksi julkiselle puolelle. Työpaikka ei kuitenkaan ole pysyvä ratkaisu, vaan vaatii täydennyskoulutusta ja haasteiden loputtua on aika siirtyä seuraaviin tehtäviin. Jatkokouluttautuminen ei tässä vaiheessa ole mitenkään epätavallista, joten paluu opiskelujen pariin voi olla edessä. 

Muna vai kenno?

Työelämä ei ole enää ”putki”. Sen alkamis- ja päättymisajankohtaa on vaikea määrittää, eikä se aina jatku A:sta B:n kautta C:hen. Aina välillä täytyy hakea vauhtia muualta ja tuulettuminen erilaisissa työympäristöissä antaa kokemusta. Työnteko ei rajoitu vain oman kunnan tai maan sisään: koko maailma on avoinna ahkeralle opiskelijalle tai työntekijälle. Tilanteet, joissa käytetään muuta kuin äidinkieltä, ovat enemmän kuin arkipäivää globaalissa maailmassa.

Työtä eläkkeellä?

Kierto kouluttautumisen ja työnteon välillä jatkuu läpi koko työelämän. Jopa eläkeiän ylittymisen jälkeen voi edessä olla omien tietojen ja taitojen kartuttaminen: luin kerran lehdestä 80-vuotiaana ylioppilaaksi kirjoittaneesta naisesta. Myöskään työnteko eläkeiällä ei ole mahdotonta. Kevyt työnteko pitää mielen virkeänä ja tuo päiviin mielekkyyttä.

Jaksaa jaksaa!

Jotta edellä kuvaamani ”postmoderni” hajanainen työelämä voi toteutua parhaalla mahdollisella tavalla, on panoksia suunnattava työssä jaksamiseen. Työssä ei tarvitse olla hauskaa, mutta ei sen tarvitse olla kärsimystäkään. Siinä on oltava mieltä. Nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kasvoi vuosina 2003-2007 40% aiemmasta. Nämä ihmiset jäivät pois työelämästä ennen kuin se pääsi edes käynnistymään. Panostukset jaksamiseen tulee aloittaa jo opiskeluajalla ja niitä tulee ylläpitää läpi työelämän. Näin työn tulos on paikasta riippumatta laadukasta.

Kainuuilmiö

Osallistuin perjantaina erinomaisen projektin lopputulokseen, kainuulaisten nuorten järjestämään Kainuuilmiö-nuorisovaikuttamisseminaariin. Seminaarin ohjelmaan kuului mm. leikkimielisen mielenosoituksen järjestäminen ja kaksi eduskuntavaaliehdokkaille suunnattua paneelia.

Heikkinen vs. muut nuoret ehdokkaat

Ensimmäiseen paneeliin osallistuivat nuoret ehdokkaat. Paneelista muodostui hauska kokonaisuus, kun mielipiteillään muita kuumentanut kokoomuksen Henri Heikkinen pääsi ottelemaan erityisesti vasemmistoliiton Hanna Sarkkisen kanssa. Molemmat istuvat Oulun kaupunginvaltuustossa, Heikkinen varasijalla. Keskustelu kärjistyi erityisesti yhteiskunnan "holhoavuuteen", kuten Heikkinen asian muotoili. Hänen mukaansa nuuskan myynti tulee laillistaa ja alkoholin mainontaa ei tule rajoittaa. Sarkkinen puolestaan rajoittaisi "pissisjuomien" mainontaa. Yhtä mieltä Sarkkinen ja Heikkinen olivat äänestysikärajasta: sitä ei heidän mukaansa tule laskea.

Nuorta ja vanhaa, Kainuuta ja Stadia

Minut kutsuttiin tapahtumaan juontamaan päivän toista paneelia, joka oli otsikoitu tunnettujen nimien paneeliksi. RKP:tä lukuunottamatta kaikista eduskunnan puolueista oli panelisti. Paneelissa nuoret Timo Kontio ja Marisanna Jarva haastoivat "tunnetut nimet" Lyly Rajalan, Martti Korhosen ja Erkki Pulliaisen. Keskustelua käytiin mm. työurien pidentämisestä ja siitä, onko koko maata tarvetta pitää asutettuna. SDP:n Timo Kontion mukaan kajaanilaiset saavat asua Kajaanissa. Kommentoin Timolle, että myös hän saa asua Helsingissä, jos niin haluaa. Helsinkiläisen nuoren ehdokkaan osallistuminen toi mukavaa polarisaatiota keskustelulle, joka muuten olisi jäänyt täysin Oulun vaalipiirin ehdokkaiden väliseksi.