Parempi välivuosi lukion jälkeen kuin kymmenen kortistossa myöhemmin

Taloussanomien jutussa 26.5.2011 välivuodet demonisoidaan ja nuorista tehdään hieman yllättäen työurakeskustelun syntipukkeja. On totta, että lukion jälkeen jatko-opintoihin siirrytään keskimäärin 21,6 vuotiaana, mutta syy tähän eivät ole nuoret.

Välivuosi – vuosi muiden joukossa

Välivuosi on terminä äärimmäisen huono. Aamu-tv:n haastattelussa totesin välivuoden kuulostavan siltä, että nuori on tekemättä mitään. Taloussanomia lainatakseni ”lorvailee”. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä useimmat keksivät välivuodelleen mielekästä tekemistä. Välivuosiakin on erilaisia: vapaaehtoisia ja pakollisia.

Pakolla ulos ”koulutusputkesta”

Suurin osa välivuosista on pakollisia. Kolme neljästä ylioppilaasta hakee seuraavana syksynä alkavaan koulutukseen, mutta vain joka kolmas pääsee sisään. Ne kaksi muuta jäävät viettämään välivuotta. Pakosta. Kilpailu muita hakijoita kohtaan on kovaa ja ensi vuonna uudestaan. Aktiivinen hakija harvemmin jää lepäämään riippumattoon. Edessä on työntekoa, miehillä intti tai opiskelua kansanopistoissa tai avoimessa yliopistossa. Kaikki tämä on valmistautumista revanssiin.

Välivuosi on myös vaihtoehto

Osa ylioppilaista päätyy viettämään välivuotta omasta vapaasta tahdostaan. Syynä tähän voi olla halu pitää breikkiä tai tulevaisuuden suunnitelmien epäselvyys. On hyvä ottaa aikalisä ja tutustua itseensä paremmin. Jälleen kerran suurin osa etsii jotain mielekästä tekemistä vuoden ajaksi, vaikka sitten lomailemalla Intiassa.

Out of the box-thinking

Välivuoden aikana karttunut työkokemus maksaa itsensä moneen kertaan takaisin myöhemmin: valmistunut opiskelija ilman työkokemusta ei pärjää työnantajan silmissä hyvää työkokemusta kartuttanutta vastaan. Koulutusputken ulkopuolella vietetty vuosi voi avartaa nuoren näkökulmaa ja tuoda aivan uudenlaisia hakuvaihtoehtoja. Kolmessa vuodessa suoritetun lukion jälkeen on aikaa ottaa taukoakin. Parempi, että saa rauhassa miettiä valintojaan, jotta ei huomaa päätyneensä väärään ammattiin ja lopulta kortistoon.

Abi - Mihin lukion jälkeen?

Lukio on ensisijainen väylä korkea-asteelle hakeuduttaessa. On mahdollista, että tiesit jo lukioon tullessasi, mitä sinusta tulee "isona". Todennäköisempää kuitenkin on, ettei sinulla ollut silloin suurta kuvaa tulevasta, ei välttämättä vieläkään.

Teekkarista humanistiksi

Lukioon tullessani minulle oli selvää, että hakeudun opiskelemaan teknillistä alaa. Tein kurssivalintanikin sen mukaan: fysiikkaa, kemiaa ja pitkää matematiikkaa. Eväät tulevaksi teekkariksi olivat pöydällä. Valitettavasti ruokailijalle iski ähky puolivälissä.

Lukioaikana kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja järjestötoimintaan muutti suunnitelmani täysin. Fysiikka jäi kesken kuudennen kurssin kohdalla, kemia tyssäsi alkuunsa ja tilalle tuli historiaa sekä yhteiskuntaoppia. Harrastus muutti opiskelujeni suuntaa, mahdollisesti myös koko tulevaisuuttani.

Ei mitään hajua?

Harrastuksista voi ponnistaa oman tulevaisuuden opiskelupaikka ja sitä kautta ammatti. Useita tunteja viikossa vapaaehtoisesti vietetty aika kertoo kiinnostuksesta asiaa kohtaan. Jos siis opiskelujesi suunta on täysin hukassa, kannattaa paikkaa alkaa etsiä omasta elämästä. Vanhempiesi opiskeluhistoria ja työkokemus kannattaa myös tsekata, yllättävän usein oma ala löytyy sieltä. Tai vaihtoehtoisesti se helpottaa valintaasi ajatuksella ”tuota en ainakaan tule opiskelemaan!”

Suunta selvä – unelma edessä!

Ennemmin tai myöhemmin törmäät alaan, joka sinua kiinnostaa. Tiedonjano syntyy luonnostaan ja äkkiä olet katsastanut kaikki opiskelumahdollisuudet ja –paikat. Pilvilinnoissa on hyvä pyöriä rauhassa, onhan edessä elämäsi tärkeimpiä päätöksiä! Unelmoi, hae tietoa ja kerro suunnitelmistasi muille. Joku saattaa tuntea alaa opiskelevan, jolta voit saada korvaamatonta apua hakemiseen!

Pilvilinna, joka romahti

Suuri osa pettyy ekaan kertaan. Vain joka kolmas abi pääsee heti seuraavana syksynä jatkamaan opintojaan ja keskimäärin opinnot aloitetaan korkea-asteella 21,6 vuotiaana. Face the facts. Pettymys kestää hetken, mutta mahdollisuuksia on vielä monia.

Välivuosi - Vuosi muiden joukossa

Välivuosi ei tarkoita sitä, etteikö silloin voisi tehdä jotain! Avoin yliopisto tarjoaa erilaisia opintokokonaisuuksia, joiden avulla voit hankkia vauhtia seuraavaan kertaan. Voit hakea syksyn täydennyshaussa unelma-alaa vastaavaan koulutukseen ja hankkia sitä kautta ponnahduslautaa uuteen hakukertaan. Työntekokin on mahdollista ja antaa elämänkokemusta, josta on korvaamatonta hyötyä myöhemmin. Rantaloma Balilla ei myöskään ole huono idea.

Tärkeintä on se, että..

...hakeudut paikkaan, joka kiinnostaa sinua itseäsi. Parhaimmillaan teet koko loppuelämäsi työntekoa koskevia valintoja, joten ei ole väärin, jos otat rauhassa aikaa ajattelullesi. Erehtyä saa ja myöhemminkin voi alaa vaihtaa. Sinun tehtäväsi ei ole saada vinoutuneita työmarkkinoita kuntoon tai ajatella muiden eläkkeiden maksua. Sinun tehtäväsi on opiskella. Ja ehkä hiukan nauttia elämästäsi siinä sivussa!

Korkeakoulupaikka istumalihaksista kiinni?

Kokoonnuimme aamulla osoittamaan mieltä Säätytalon edessä jatko-opintoihin pääsyn nopeuttamiseksi. Joka kevät, kun aurinko alkaa lämmittää ja luonto herää eloon, abiturientit pakenevat kirjastoihin lukemaan. Täysin luonnollista, eikö totta?

Systeemi on mätä?

Keväisin korkea-asteella vapautuu 55 000 uutta opiskelupaikkaa. Tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoittaa noin 30 000 uutta ylioppilasta. Kolme neljästä hakee välittömästi opiskelemaan seuraavaksi syksyksi. Kuitenkin vain yksi kolmasosa tuoreista ylioppilaista pääsee aloittamaan opiskelunsa heti syksyllä.

Abit alakynnessä

Abiturientit ovat lukeneet ja panostaneet, jotta he menestyisivät mahdollisimman hyvin ylioppilaskirjoituksissa. Itse luin viime keväänä joulusta maaliskuun loppuun kirjoituksia varten. Heti huhtikuun ensimmäisenä päivänä aloitin lukemisen pääsykokeisiin, jotka järjestettiin kesäkuun alussa. Kilpailin samassa sarjassa niiden kanssa, jotka olivat käyneet aiemmin samassa kokeessa, opiskelleet jotain toista ainetta tai valmistautuneet kokeeseen vuodenvaihteesta alkaen.

Helpotuksia heikoimmille!

Ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevat tulee valita korkea-asteelle omana ryhmänään. Tämä joukko pitää sisällään niin tämän kuin edellistenkin vuosien ylioppilaat, jotka eivät vielä ole opiskelupaikkaa korkea-asteella saaneet. Kiintiöiden määrittämisestä tulee säätää lailla ja korkeakoulut voivat itse määrittää kiintiöiden suuruudesta ja käyttöönotosta.

Ylioppilastutkinto ei ole vain päättötodistus

Ylioppilastutkintoa on hyödynnettävä yhä laajemmin korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Tällä hetkellä ylioppilastutkinto on lähinnä lukion päättökoe, jolla ei jatko-opintojen kannalta ole suurta merkitystä. Jotta kaksinkertaista koerumbaa voidaan vähentää, tulee yhä suurempi osa valita opiskelemaan ylioppilastutkinnon perusteella. On kuitenkin tärkeää, että rinnalla säilytetään mahdollisuus tehdä pääsykoe, jotta kenenkään huono menestys kirjoituksissa ei estä jatko-opintoja.

"Sivun viisikymmentäseitsemän kolmannen rivin viides sana"

Sekä ylioppilastutkintoa että pääsykokeita tulee kehittää tiedon soveltamistaitoa ja kokonaisuuksien hallintaa mittaaviksi. Ei voi olla niin, että koemenestys riippuu nippelitiedon tai sivunumeroiden ulkoa osaamisesta. Ylioppilastutkinnon tulee mitata koko lukion aikana opittujen tietojen ja taitojen soveltamista, pääsykokeiden puolestaan soveltumista alalle opiskelemaan.

Kaksi vuotta ilmaa

Keskusteluissa työurien pidentämisestä unohtuu usein ne välivuodet, joille abiturientit joutuvat, kun eivät pääsekään opiskelemaan haluamaansa paikkaan välittömästi. Keskimääräisen 2 välivuoden poistaminen helpottaisi painetta työurien pidentämiselle loppupäästä. Kivuton ratkaisu, win-win?