Nuorten yhteiskuntatakuu - NYT!

Oulu – työttömän nuorison luvattu kaupunki

Kotikaupunkini Oulu on vuodesta 2008 alkaen johtanut kirkkaasti Suomen nuorisotyöttömyystilastoja. Pohjois-Pohjanmaan TE- keskuksen tekemän selvityksen mukaan suurimmat syyt tähän ovat  nuorten tulomuutto, suuri syntyvyys ja liian vähän mahdollisuuksia tarjoavat työmarkkinat.

Oulun kaupunki sekä neljä ympäröivää kuntaa lakkaavat olemasta 31.12.2012 ja Uusi Oulu syntyy 1.1.2013. Uudessa Oulussa asukkaita on tuolloin noin 200 000. Kaupungin väestörakenne on Euroopan kaupunkien nuorinta: keski-ikä hipoo 35 vuotta. Ei siis ihme, että nuorten työttömyys tuntuu olevan rakenteellista.

Jyrki Kataisen I:n hallituksen ohjelmaan on kirjattu nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen vuoden 2013 alusta alkaen. Tuolloin työttömäksi jäävälle nuorelle pyritään tarjoamaan kolmen kuukauden kuluessa työ-, opiskelu-, työpaja- tai työharjoittelupaikkaa. Kunnianhimoinen tavoite, joka pitää sisällään monia eri haasteita. Koska yhteiskuntatakuu on laaja käsite, erittelen sitä yksityiskohtaisemmin kolmessa eri blogikirjoituksessa.

Koulutus ehkäisee syrjäytymistä

Yhteiskuntatakuu jakaantuu mielestäni kolmeen suurempaan kokonaisuuteen: koulutustakuuseen, työllistymistakuuseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Koulutuksella voidaan vaikuttaa parhaiten nuorten yhteiskuntatakuun toteutumiseen, joten ensimmäinen kirjoitukseni käsittelee sitä.

Tutkinto jokaiselle peruskoulunsa päättävälle nuorelle!

Joka kymmenes peruskoulunsa päättävä nuori jää entisen Oulun läänin alueella ilman tutkintoon johtavaa toisen asteen koulutuspaikkaa. Pidän nuorisotakuun toteutumisen elimellisenä osana sitä, että yksikään peruskoulun päättävä ei jäisi ilman opiskelupaikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että peruskoulun päättäville on varattava riittävä määrä aloituspaikkoja. Monilla ammatillisilla aloilla jo tutkinnon suorittaneet kilpailevat samoista paikoista peruskoulun päättävien nuorten kanssa. Tämä vaikeuttaa 15-vuotiaan pääsyä toisen asteen koulutukseen ja siksi toisen asteen koulutuspaikkojen tulisikin olla kohdennettu ensisijaisesti peruskoulun päättäville nuorille.

Kokonaan koulutuksen ulkopuolelle jää noin 2% peruskoulun päättävistä oppilaista. Nämä nuoret eivät joko hakeudu koulutukseen tai eivät halua ottaa saamaansa opiskelupaikkaa vastaan. Nuori on yhteiskunnassa äärimmäisen syrjäytymisuhan alla ilman toisen asteen tutkintoa. Sen vuoksi peruskoulussa täytyy panostaa opinto-ohjaukseen jo ylempien luokkien alusta saakka. Nuoren on yhdessä opinto-ohjaajan kanssa tehtävä henkilökohtainen urasuunnitelma, jota päivitellään aina ysiluokan yhteishakuun saakka. Nuorelle on esitettävä jatko-opintovaihtoehdot tasapuolisina aina oppisopimuskoulutuksista lukiokoulutukseen.

Oppilaitoksen vastuu ei kuitenkaan saa päättyä siihen, kun nuori on koulusta lähtenyt. Oulussa on toimittu esimerkillisesti siinä, että oppilaitokset ovat seuranneet ilman opiskelupaikkaa jääneitä nuoria puoli vuotta näiden peruskoulusta valmistumisen jälkeenkin. Vanha koulu ja tuttu opo ovat luonnollisia tahoja, joihin nuori voi olla yhteydessä jäätyään ilman opiskelupaikkaa. Työvoimatoimistot ja muut viranomaiset ovat nuorelle vieraita eivätkä välttämättä tarjoa hänen tarvitsemaansa apua.

Lukio turvaa opiskelijansa

Lukiokoulutuksen keskeyttää vuosittain vain noin 4% opiskelijoista. Näistä puolet jatkavat välittömästi ammatillisen koulutuksen puolella. Ammatillisella puolella keskeyttäneitä on ollut huomattavasti enemmän, noin 10 prosenttia. Lukion kolmeen vuoteen käyviä on noin 85% opiskelijoista ja noin 10% suorittaa tutkintonsa kolmessa ja puolessa tai neljässä vuodessa. Lukion voidaankin hyvillä mielin todeta turvaavan nuoren lukio-opiskelujensa ajaksi.

Lukion ongelmana tällä hetkellä on riittämätön jatko-opinto-ohjaus. Suomen Lukiolaisten Liiton vuonna 2008 teettämän tutkimuksen mukaan suurin osa vastavalmistuneista ylioppilaista ei kokenut saaneensa riittävää ohjausta jatko-opintovalintoihinsa. Tätä selittää kaksi asiaa: opinto-ohjaajien määrä ja ohjauksen laatu. Riittävä henkilökohtaiseen ohjaukseen käytettävä aika toteutuu, jos jokaista 200 lukiolaista kohden on yksi täysipäiväinen opinto-ohjaaja. Tuolloin opinto-ohjaaja kykenee lukion sisäisen ohjauksen lisäksi käsittelemään riittävästi myös jatko-opintoja.

Vaikka ohjaajia olisi riittävästi on silti kylmä tosiasia, että lukion jälkeisiä jatko-opintovaihtoehtoja on korkea-asteella Suomessa hieman yli tuhat. Yksikään opinto-ohjaaja ei siis voi oppia kaikkien alojen opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksia. Ohjausta onkin laajennettava kattamaan koko opetushenkilökunta. Koko koulu ohjaa- periaatteen mukaisesti on jokaisen aineenopettajan voitava antaa ohjausta jatko-opintoihin omassa oppiaineessaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että matematiikan opettaja valottaa opiskelijoille matematiikan mahdollisuuksia muillakin alueilla kuin omassa työssään.

Välivuosivelvollisuus

Kuten edellä totesin, suoriutuvat lukiolaiset opinnoistaan mallikkaasti. Raskaan kolmen vuoden opiskelun jälkeen on ymmärrettävää, jos nuori haluaa huilata ja viettää välivuoden. Kuitenkin kolme neljästä nuoresta hakee jatko-opintoihin jo samana keväänä valmistuttuaan. Jälleen kerran kylmä totuus kuitenkin iskee tuoretta ylioppilasta vastapalloon: vain joka kolmas tuoreista ylioppilaista saa opiskelupaikan ensimmäisellä yrittämällä. Samoista opiskelupaikoista kilpailevat niin aikaisempien keväiden ylioppilasreservit kuin myös jo tutkintonsa korkea-asteella suorittaneet ja alaa vaihtavat.

Joka kevät korkea-asteen paikkoja vapautuu 55 000 uusille opiskelijoille. Vuosittain ylioppilaaksi kirjoittaa noin 33 000 opiskelijaa. Jotta vastavalmistuneet ylioppilaat pääsisivät sujuvasti kiinni jatko-opintoihin, tulisi korkea-asteen opiskelupaikoista varata tietty osuus ilman opiskelupaikkaa oleville nuorille. Näin turvattaisiin nuorten tasa-arvoiset mahdollisuudet muita hakijoita kohtaan.

Paikat lähtee – mitä jää?                                                    

Koulutustakuun toteutumisen uhkana on Opetus- ja kulttuuriministeriön tekemät aloituspaikkojen vähennykset erityisesti Pohjois-Suomessa. Ei riitä, että aloituspaikkoja turvataan pääkaupunkiseudulle, sillä Oulu kasvaa metropolialueen jälkeen toiseksi eniten vuositasolla. Jo nyt nuoria jää peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen jälkeen ilman opiskelupaikkaa. On kohtuutonta vaatia peruskoulunsa päättäviä hakeutumaan toiselle puolelle Suomea opiskelupaikkansa perässä. Nuoret tarvitsevat opiskelupaikkansa ja Pohjois-Suomi nuorensa.

Lukiolaisen opintotuki on huono läppä

Hallitusohjelmaan on kirjattu opintotuen sitominen indeksiin vuodesta 2014 alkaen. Tuon vuoden jälkeen ei enää inflaation peikko pääse järsimään opiskelijoiden ostovoimaa. Vuoteen 2014 mennessä inflaatio ehtii kuitenkin vaikuttaa ostovoiman pienenemiseen reilusti. Mutta saatiinpa ainakin opiskelijaliike hiljaiseksi.

Epäselvyyksiä?

Lukiolaisten opintotukeen ei luvattu korotuksia, vaan sen epäkohtia luvataan selvittää. ”Selvittää”?

Ei tarvitse olla ruudinkeksijä, että löytää suurimmat ongelmat lukiolaisen opintotuessa: Lukiolaisen opintotuki on korkeimmillaan, kun opiskelija on: a) yli 18-vuotias b) asuu yksin ja c)hänen vanhempansa eivät satu tienaamaan liikaa. Mikäli jokin yllämainituista kohdista ei täyty, lähtee opintotuen määrä laskuun. Korkeimmillaankin opintotuki on 248 euroa kuukaudessa(vastaava korkea-asteen opiskelijalla on 298 euroa). Näin helppoa tämä oli selvittää.

Koska parannuksia opintotukeen lukio-opinnoissa ei näy hetkeen tulevan, esittelen teille rakkaat lukiolaiset muutamia varmoiksi todettuja varainhankintakeinoja. Seuraavassa lyhyt esittely.

Öissä töissä

Tee työtä, jolla on tarkoitus. Telemarkkinointifirmat ja pikaruokaketjut ottavat myös lukiolaisia töihin. Työskentely opiskelujen ohessa testaa sisukkuutta, eikä sovellu mukavuudenhaluisimmille. ”Kyllä sillon minun nuoruudessani tehtiin koulun lisäksi työt ja elätettiin viisitoistahenkinen perhe kaiken muun lisäksi.” (Tilastokeskuksen mukaan noin 33% täysi-ikäisistä lukiolaisista tekee töitä opiskelujensa ohella)

Vippaa itsesi huipulle

Kyllästyttääkö perinteinen viikkoraha? Eikö työskentely kahdeksantuntisen koulupäivän jälkeen hesen kassalla lämmitäkään mieltä riittävästi? Ei huolta, sillä credit24/7 tarjoaa apua lukiolaisen arkipäivän tarpeisiin! Pikavipillä hoituu kätevästi niin lukiokirjojen osto kuin välituntikarkkien hankinta. Tekstari iskän piikkiin ja tilillä on kohta 50-2500 euroa käypää rahaa! Ei huolta huomisesta, lainallahan ne jenkeissäkin elää! (Suomen Asiakastiedon mukaan pikavippien yleistyttyä nuorten maksuhäiriömerkinnät ovat kasvaneet kahden viime vuoden aikana 80%)

Liitto opinto-onneen

Mikäli haluat vähän vaivaa, paljon mukavuuksia ja pikalainojen riskit eivät ole lähellä sydäntä, on vaihtoehtona asettuminen aloilleen jo lukioaikana. Penkkareiden ja wanhojen käydessä tylsiksi, on Abihäiden viettäminen opintotuen kasvattamiseksi kaunis ja helppo tapa parantaa toimeentuloaan! Miehen tai naisen kanssa, ei sillä niin väliksi, sillä onhan toimeentulo tärkeintä! (Vanhempien tulojen vaikutusta täysi-ikäisen lukiolaisen opintotukeen ei huomioida, jos lukiolainen on avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa)

Ylläolevat esimerkit kertovat osaltaan lukiolaisen opintotuen tuottamista ongelmista. Määrä ja määräytymisperusteet on jätetty korjaamatta jopa silloin, kun korkea-asteen opiskelijoiden opintotukeen on tehty parannuksia. 19-vuotias lukiolainen on tällä hetkellä eriarvoisessa asemassa korkea-asteella opiskelevaan ikätoveriinsa nähden.

Parempi välivuosi lukion jälkeen kuin kymmenen kortistossa myöhemmin

Taloussanomien jutussa 26.5.2011 välivuodet demonisoidaan ja nuorista tehdään hieman yllättäen työurakeskustelun syntipukkeja. On totta, että lukion jälkeen jatko-opintoihin siirrytään keskimäärin 21,6 vuotiaana, mutta syy tähän eivät ole nuoret.

Välivuosi – vuosi muiden joukossa

Välivuosi on terminä äärimmäisen huono. Aamu-tv:n haastattelussa totesin välivuoden kuulostavan siltä, että nuori on tekemättä mitään. Taloussanomia lainatakseni ”lorvailee”. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä useimmat keksivät välivuodelleen mielekästä tekemistä. Välivuosiakin on erilaisia: vapaaehtoisia ja pakollisia.

Pakolla ulos ”koulutusputkesta”

Suurin osa välivuosista on pakollisia. Kolme neljästä ylioppilaasta hakee seuraavana syksynä alkavaan koulutukseen, mutta vain joka kolmas pääsee sisään. Ne kaksi muuta jäävät viettämään välivuotta. Pakosta. Kilpailu muita hakijoita kohtaan on kovaa ja ensi vuonna uudestaan. Aktiivinen hakija harvemmin jää lepäämään riippumattoon. Edessä on työntekoa, miehillä intti tai opiskelua kansanopistoissa tai avoimessa yliopistossa. Kaikki tämä on valmistautumista revanssiin.

Välivuosi on myös vaihtoehto

Osa ylioppilaista päätyy viettämään välivuotta omasta vapaasta tahdostaan. Syynä tähän voi olla halu pitää breikkiä tai tulevaisuuden suunnitelmien epäselvyys. On hyvä ottaa aikalisä ja tutustua itseensä paremmin. Jälleen kerran suurin osa etsii jotain mielekästä tekemistä vuoden ajaksi, vaikka sitten lomailemalla Intiassa.

Out of the box-thinking

Välivuoden aikana karttunut työkokemus maksaa itsensä moneen kertaan takaisin myöhemmin: valmistunut opiskelija ilman työkokemusta ei pärjää työnantajan silmissä hyvää työkokemusta kartuttanutta vastaan. Koulutusputken ulkopuolella vietetty vuosi voi avartaa nuoren näkökulmaa ja tuoda aivan uudenlaisia hakuvaihtoehtoja. Kolmessa vuodessa suoritetun lukion jälkeen on aikaa ottaa taukoakin. Parempi, että saa rauhassa miettiä valintojaan, jotta ei huomaa päätyneensä väärään ammattiin ja lopulta kortistoon.

Abi - Mihin lukion jälkeen?

Lukio on ensisijainen väylä korkea-asteelle hakeuduttaessa. On mahdollista, että tiesit jo lukioon tullessasi, mitä sinusta tulee "isona". Todennäköisempää kuitenkin on, ettei sinulla ollut silloin suurta kuvaa tulevasta, ei välttämättä vieläkään.

Teekkarista humanistiksi

Lukioon tullessani minulle oli selvää, että hakeudun opiskelemaan teknillistä alaa. Tein kurssivalintanikin sen mukaan: fysiikkaa, kemiaa ja pitkää matematiikkaa. Eväät tulevaksi teekkariksi olivat pöydällä. Valitettavasti ruokailijalle iski ähky puolivälissä.

Lukioaikana kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja järjestötoimintaan muutti suunnitelmani täysin. Fysiikka jäi kesken kuudennen kurssin kohdalla, kemia tyssäsi alkuunsa ja tilalle tuli historiaa sekä yhteiskuntaoppia. Harrastus muutti opiskelujeni suuntaa, mahdollisesti myös koko tulevaisuuttani.

Ei mitään hajua?

Harrastuksista voi ponnistaa oman tulevaisuuden opiskelupaikka ja sitä kautta ammatti. Useita tunteja viikossa vapaaehtoisesti vietetty aika kertoo kiinnostuksesta asiaa kohtaan. Jos siis opiskelujesi suunta on täysin hukassa, kannattaa paikkaa alkaa etsiä omasta elämästä. Vanhempiesi opiskeluhistoria ja työkokemus kannattaa myös tsekata, yllättävän usein oma ala löytyy sieltä. Tai vaihtoehtoisesti se helpottaa valintaasi ajatuksella ”tuota en ainakaan tule opiskelemaan!”

Suunta selvä – unelma edessä!

Ennemmin tai myöhemmin törmäät alaan, joka sinua kiinnostaa. Tiedonjano syntyy luonnostaan ja äkkiä olet katsastanut kaikki opiskelumahdollisuudet ja –paikat. Pilvilinnoissa on hyvä pyöriä rauhassa, onhan edessä elämäsi tärkeimpiä päätöksiä! Unelmoi, hae tietoa ja kerro suunnitelmistasi muille. Joku saattaa tuntea alaa opiskelevan, jolta voit saada korvaamatonta apua hakemiseen!

Pilvilinna, joka romahti

Suuri osa pettyy ekaan kertaan. Vain joka kolmas abi pääsee heti seuraavana syksynä jatkamaan opintojaan ja keskimäärin opinnot aloitetaan korkea-asteella 21,6 vuotiaana. Face the facts. Pettymys kestää hetken, mutta mahdollisuuksia on vielä monia.

Välivuosi - Vuosi muiden joukossa

Välivuosi ei tarkoita sitä, etteikö silloin voisi tehdä jotain! Avoin yliopisto tarjoaa erilaisia opintokokonaisuuksia, joiden avulla voit hankkia vauhtia seuraavaan kertaan. Voit hakea syksyn täydennyshaussa unelma-alaa vastaavaan koulutukseen ja hankkia sitä kautta ponnahduslautaa uuteen hakukertaan. Työntekokin on mahdollista ja antaa elämänkokemusta, josta on korvaamatonta hyötyä myöhemmin. Rantaloma Balilla ei myöskään ole huono idea.

Tärkeintä on se, että..

...hakeudut paikkaan, joka kiinnostaa sinua itseäsi. Parhaimmillaan teet koko loppuelämäsi työntekoa koskevia valintoja, joten ei ole väärin, jos otat rauhassa aikaa ajattelullesi. Erehtyä saa ja myöhemminkin voi alaa vaihtaa. Sinun tehtäväsi ei ole saada vinoutuneita työmarkkinoita kuntoon tai ajatella muiden eläkkeiden maksua. Sinun tehtäväsi on opiskella. Ja ehkä hiukan nauttia elämästäsi siinä sivussa!

Korkeakoulupaikka istumalihaksista kiinni?

Kokoonnuimme aamulla osoittamaan mieltä Säätytalon edessä jatko-opintoihin pääsyn nopeuttamiseksi. Joka kevät, kun aurinko alkaa lämmittää ja luonto herää eloon, abiturientit pakenevat kirjastoihin lukemaan. Täysin luonnollista, eikö totta?

Systeemi on mätä?

Keväisin korkea-asteella vapautuu 55 000 uutta opiskelupaikkaa. Tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoittaa noin 30 000 uutta ylioppilasta. Kolme neljästä hakee välittömästi opiskelemaan seuraavaksi syksyksi. Kuitenkin vain yksi kolmasosa tuoreista ylioppilaista pääsee aloittamaan opiskelunsa heti syksyllä.

Abit alakynnessä

Abiturientit ovat lukeneet ja panostaneet, jotta he menestyisivät mahdollisimman hyvin ylioppilaskirjoituksissa. Itse luin viime keväänä joulusta maaliskuun loppuun kirjoituksia varten. Heti huhtikuun ensimmäisenä päivänä aloitin lukemisen pääsykokeisiin, jotka järjestettiin kesäkuun alussa. Kilpailin samassa sarjassa niiden kanssa, jotka olivat käyneet aiemmin samassa kokeessa, opiskelleet jotain toista ainetta tai valmistautuneet kokeeseen vuodenvaihteesta alkaen.

Helpotuksia heikoimmille!

Ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevat tulee valita korkea-asteelle omana ryhmänään. Tämä joukko pitää sisällään niin tämän kuin edellistenkin vuosien ylioppilaat, jotka eivät vielä ole opiskelupaikkaa korkea-asteella saaneet. Kiintiöiden määrittämisestä tulee säätää lailla ja korkeakoulut voivat itse määrittää kiintiöiden suuruudesta ja käyttöönotosta.

Ylioppilastutkinto ei ole vain päättötodistus

Ylioppilastutkintoa on hyödynnettävä yhä laajemmin korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Tällä hetkellä ylioppilastutkinto on lähinnä lukion päättökoe, jolla ei jatko-opintojen kannalta ole suurta merkitystä. Jotta kaksinkertaista koerumbaa voidaan vähentää, tulee yhä suurempi osa valita opiskelemaan ylioppilastutkinnon perusteella. On kuitenkin tärkeää, että rinnalla säilytetään mahdollisuus tehdä pääsykoe, jotta kenenkään huono menestys kirjoituksissa ei estä jatko-opintoja.

"Sivun viisikymmentäseitsemän kolmannen rivin viides sana"

Sekä ylioppilastutkintoa että pääsykokeita tulee kehittää tiedon soveltamistaitoa ja kokonaisuuksien hallintaa mittaaviksi. Ei voi olla niin, että koemenestys riippuu nippelitiedon tai sivunumeroiden ulkoa osaamisesta. Ylioppilastutkinnon tulee mitata koko lukion aikana opittujen tietojen ja taitojen soveltamista, pääsykokeiden puolestaan soveltumista alalle opiskelemaan.

Kaksi vuotta ilmaa

Keskusteluissa työurien pidentämisestä unohtuu usein ne välivuodet, joille abiturientit joutuvat, kun eivät pääsekään opiskelemaan haluamaansa paikkaan välittömästi. Keskimääräisen 2 välivuoden poistaminen helpottaisi painetta työurien pidentämiselle loppupäästä. Kivuton ratkaisu, win-win?

Suomen demokraattisen tasavallan nelivuotissuunnitelma

Lupaan ja vannon

Katujen varret ovat tyhjentyneet vaalimainoksista. Useiden viikkojen ajan erilaiset lupaukset, kosiskelut ja leimakirveen heitot värittivät arkipäiväistä elämäämme bussipysäkeillä, kouluissa ja vessojen seinillä. Se tavallinen kansalaisjärjestöfeissari saa jälleen häiritä ihmisiä yksin, kun sekä voittajat että häviäjät ovat hävinneet katukuvasta.

Vaaliohjelmista totta

Lupauksissaan hiljaisempina pysyneet yhteenliittymät, puolueet, järkeilevät nyt Suomen kansan parasta tulevalle neljälle vuodelle. Yksittäisten ehdokkaiden laukomiset jäävät tässä vaiheessa taka-alalle. Paremminvointivaltion työstä ja oikeudenmukaisuudesta halutaan kerralla asiaa, jotta myöhemmin voidaan rauhassa olla muuta mieltä. Uuden Suomen hallitusohjelmasta tehdään tällä kertaa äärimmäisen tarkka: siihen kirjataan niin kodin, uskonnon kuin isänmaankin hinta. Tämä kaikki on rikkautta, jolla on arvoa.

Ovia ja kynnyksiä

Avoimen kampanjoinnin jälkeen puolueet kasaavat Säätytalolla hallituspohjan, jolle hallitusohjelma pohjautuu. Suljettujen ovien takana puolueet tinkivät kynnyskysymyksistään, sillä kukaan ei yksin voi päättää kaikesta. Vaalien voittajan johdolla käytävistä neuvotteluista marssitetaan ulos ensimmäisenä tiikerihyppääjät: rima näyttää olevan liian korkealla jopa seiväshyppääjille.

Manifesti

Yhteistyökykyisempien muodostettua hallitus voidaan olla varmoja, että ohjelmasta on muodostunut nuiva manifesti: jäljelle jää vain kivuttomimpia päätöksiä. Se, mitä ohjelmassa ei lue, tuskin toteutuukaan. Päätökset tulevalle neljälle vuodelle on tehty. 2010-luvun Suomen ensimmäinen 4-vuotissuunnitelma on valmis!

Satukirjasta Keltaiseksi Raamatuksi

Hallitusohjelmasta on vasta viime vuosina muodostunut sitova paperi. Aiemmin se piti sisällään vain ylevää liirumlaarumia rikkaamman Suomen puolesta. Ja lopultahan Suomi rikastui. Kuitenkin 90-luvun laman jälkeen hallitusohjelman merkitys alkoi korostua hallitusten pysyessä yhä useammin kasassa Kekkosen käsien ulottumattomissa. Jokainen kirjaus hallitusohjelmaan maksaa jotain: toimintoa kohden on löydyttävä budjettikirjaus.

Suomalainen suunnitelmatalous

Postmodernissa maailmassa herää kysymys, voimmeko ennustaa tulevaa neljän vuoden päähän? Vuoden 2007 eduskuntavaalien aikaan Suomi oli vahvassa nousukiidossa ja hallitusohjelmakin tehtiin sitä mukaillen. Syksyn 2008 talouskriisi palautti jalat kuitenkin maan pinnalle ja moni asia jäi lopulta tekemättä. Kuinka hyvin ennustus vuoteen 2015 onnistuu, se jää nähtäväksi. Paljon on muutamien päivien päätösten varassa.

Pääministeritentti - ikäraja 30v

Minulla oli mahdollisuus osallistua MTV3:n järjestämän Pääministeritentin studioyleisöön. Keskustelua käytiin edelleen pääasiassa Portugalin takauksista ja niiden ehdoista. Samoin keskusteluun nousivat Nato- ja työurakeskustelut. Vain jälkimmäisessä teemassa nousi esiin edes vähän niitä asioita, joita itse odotin: asioita, jotka koskevat nuorten elämää.

Nuorisotyöttömyys

Keskustelussa esiin noussut ongelma, johon tähän saakka ei olla löydetty kestäviä ratkaisuja. Sanssi-kortit yms. hanketyyppiset tavat työllistää nuoria ovat hyvä lähtökohta, mutta ongelmaan täytyy löytää kestävämpiäkin ratkaisuja. Nuorten ongelma työmarkkinoilla usein on aiemman työkokemuksen puuttuminen: vaikka arvosanat olisivat kohdallaan, jää nuori toiseksi työkokemusta kerryttäneemmän kanssa.

Työurien pidentäminen

Keskustelu työurien pidentämisestä on jäänyt vellomaan eläkeiän korottamisen ympärille. Eläkeikä on aikanaan määritelty keskimääräisen kuoliniän mukaan, joten edessä on myös sen korotus jossain vaiheessa, kun keskimääräinen elinikä kasvaa. Eläkeiän korotus ei kuitenkaan ole se keino, joka riittää yksin pidentämään työuria.

Kivuttomin vaihtoehto työurien pidentämiseksi löytyy sen alkupäästä: 19-vuotiaat abiturientit viettävät keskimäärin 2,6 välivuotta, vaikka kaksi kolmesta hakee välittömästi samana keväänä jatko-opintoihin. Nämä ihmiset haluavat lisäystä työuriinsa jatko-opiskeluihin siirtymisen muodossa. Yksi keino tähän on ylioppilastutkinnon laajempi tunnustaminen jatko-opiskeluihin haettaessa.

Nuorten pahoinvointi

Työurakeskusteluun liittyy vahvasti myös pääministeritentissä esiin noussut jaksaminen työelämässä. Vuosien 2003-2007 välisenä aikana nuorten työkyvyttömyyseläkkeet kasvoivat 44% aiemmasta vertailukohdasta. Tämän on arvioitu maksaneen kansantaloudelle 6,6 miljardia euroa menetettyinä verotuloina ja sosiaalikuluina. Nämä nuoret ovat niitä, jotka tunnustavat ongelmansa, mutta eivät saa niihin apua.

Tällä hetkellä vain hieman yli puolessa lukioista on tarjolla kuraattorin tai psykologin palveluja. Samaan aikaan nuorista joka viides kokee opiskelun uuvuttavaksi ja joka kymmenes tytöistä kärsii masentuneisuudesta. Ongelmaan on esitetty myös ratkaisu: uusi opiskeluhuoltolaki, joka takaisi psykososiaaliset palvelut kaikille toisen asteen opiskelijoille. Sen kustannusarvio on noin 18 miljoonaa euroa vuositasolla, huomattavasti 6,6 miljardia euroa vähemmän siis.

Kultainen sääntö

"Tee toiselle niin kuin toivot hänen tekevän sinulle". Nuorten äänestysaktiivisuuden nostamisesta on puhuttu jo pitkään, mutta teot sen kasvattamiseksi ovat jääneet laihoiksi. Lähinnä toivotaan nuorten osallistumista tupailtoihin ja puoluetoimintaan. Eivät nuoret anna, jos heille ei anneta. Vaalitenttien portugalisaatio ja eläkeläistyminen ovat omiaan sivuuttamaan kokonaisen ikäluokan: Portugali tarkoittaa nuorille Christiano Ronaldoa ja eläkeikää odotetaan "lähes" täysi-ikäisyyteen verrattavissa määrin.

Tauti nimeltä rakkaus

Aidsilla ja rakkaudella on paljon yhteistä: molemmat alkavat pienistä, lähes huomaamattomista oireista ja etenevät kohti tuskallisempia hetkiä. Tauti etenee väistämättä, mutta sen oireita voidaan lievittää ja ihmeparantumisiakin tapahtuu.

Tartunta

Tartunnan ensioireita ovat viipyilevät katseet, pienet ja viattomat hymyt sekä jännittynyt kihelmöinti vatsanpohjassa. Myös käsien hikoilu ja puheen muodostamisen vaikeutuminen ovat selviä oireita tartunnasta. Mikäli edellä mainittujen oireiden lisäksi esiintyy kasvojen punotusta ja sydämentykytyksiä on diagnoosi selkeä: ihastuminen on tapahtunut.

Tauti leviää

Ihastuneen ihmisen tunnistaa siitä, että hänen käytöksensä on muuttunut normaalista. Puhetyyli ihastumisen kohteelle muuttuu tartuttavaksi: huomiot toisen ulkonäön täydellisyydestä ja ystävälliset eleet vauhdittavat taudin leviämistä. Kun kohdekin saa tartunnan, on lopputulos valmiina: parisuhde on muodostunut ja edessä on sen julkistaminen.

Tartunnan saaneiden eristyminen

Parisuhteensa vasta julkistaneita kohdellaan kuin ruttoa. Tähän on myös syynsä. Kukapa jaksaisi katsella vierestä toisten kutittelua ja lepertelyä. Uudelle parille sanotaan, että he ovat kuin luodut toisilleen, jotta tartuntavaara itseään kohtaan on mahdollisimman pieni. Parisuhteessa olevat käyttävätkin tartunnan saatuaan vähemmän aikaa muille ihmisille.

Lopun alku

Taudin itämisajan edetessä on kuitenkin vielä mahdollisuus parantua: alkuhuuman jälkeen useimmat parisuhteet päättyvät eroon. Tämä on monesti molempien parhaaksi, sillä taudin seuraavaan vaiheeseen siirtyminen johtaa jo vakavampiin oireisiin. Parisuhteen vakiintuminen on esiaste kohti lopullista sairautta. Tässä vaiheessa pari näkee päivittäin ja vertaistuen tarpeessa hakeutuu asumaan saman katon alle. Syödään samaa ruokaa, nähdään samat asiat ja nukutaan samassa vuoteessa.

Ihmeparantumisiakin sattuu. Usein tartunnan saaneiden päivittäinen läsnäolo vaikuttaa tautiin positiivisesti: ihastuminen muuttuukin vihastumiseksi. Edessä on täydellinen parantuminen ja yhdessäolon loppuminen. Vain harva näkee taudin viimeistä vaihetta, itse rakastumista.

Sairaus ottaa vallan

Rakastumisesta ei ole enää paluuta. Rakastunut ihminen haluaa toiselle rakastuneelle vain hyvää ja kaipaa toisen seuraa jatkuvasti. Taudin saaneelle toisen onnistumiset ovat kuin omia ja toisen surut tuntuvat kertautuvan itselleen. Rakastunut ihminen unohtaa täysin järjen ja juoksee suoraan päin seinää. Seinä voi olla pumpulia, mutta usein rakastuneelle se on pelkkää betonia. Rakkaus tuo mukanaan sairastuneelle parhaat ja pahimmat hetket. Tässä vaiheessa on hyvä myöntää tosiasiat toiselle: ”minä rakastan sinua.”

Nuoret TukkaNuottasilla

Taas se alkoi. Keskustelu, jossa uskonto ja seksuaalisuus ovat jostain syystä aina vastakkain. Kristillinen nuorten lehti Nuotta päätti repiä vanhat Homoilta-haavat auki. Älä alistu-kampanjan videossa Anni kertoo "parantuneensa" bi-seksuaalisuudesta.

Älä sotke uskontoa tähän
Ystäväni kertoi yrittäneensä tehdä haastattelua sukupuolineutraalista avioliittolaista siten, että haastateltavat eivät sotkisi vastauksiinsa uskontoa. Haastatelluista vain yksi pystyi tähän, eikä haastattelua julkaistu.

Päätin ottaa haasteen vastaan ja kirjoittaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksista sotkematta uskontoa tekstiin. Käynnissä olevan keskustelun vuoksi rajaan tekstin vain nuoriin.


Nuoret ja hauraat
Lukiolaistytöistä noin 14% kärsii masentuneisuudesta ja pojista 7%. Näissä luvuissa ei tehdä erottelua seksuaalisuuden suuntautumisen perusteella, mutta karua totuutta puhuu Ruotsissa viime vuonna julkaistu tutkimus. Sen mukaan mielenterveysongelmat, ahdistus ja itsemurha-ajatukset ovat kolminkertaisia verrattuna heteroväestöön.

Heteronormatiivinen lukio
Lukiossani seksuaalivähemmistöt saivat olla, kuten muutkin. Suureen kouluun mahtui monenlaisia ihmisiä ja yleinen ilmapiiri oli liberaali. Kaikissa kouluissa tilanne ei valitettavasti ole samanlainen.

Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että seksuaalivähemmistöön kuuluva nuori joutuu peittelemään seksuaalista suuntautumistaan koulussa samalla, kun heteropariskunta saa vapaasti nuolla toisiaan koulun aulassa. "Aww te ootte niin ihana pari" kuulee hetero. "Menkää muualle siitä, en mää halua tietää mitä te teette keskenänne" puolestaan homo.

"Älä esitä"
Käsittämätön piirre, jonka huomasin aikanaan itsessänikin, on se, etteivät heteronuoret aina usko toisen kuuluvan seksuaaliseen vähemmistöön. "Oot bi, koska se sopii sun imagoon." Totta helvetissä sopii, seksuaalisuus on osa ihmistä. Pitääkö seksuaalisuus muka todistaa?

Homoseksuaalisuus ja muut rikkeet
Muistan ylä-asteajoiltani terveystiedon tunnin, jossa käsiteltiin seksiä. Yllättäen se on ainoa tunti, jonka terveystiedosta muistan. Kirjan kappalleessa puhuttiin seksistä miehen ja naisen välillä. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi myös laatikko "homoseksuaalit". Teksti oli asiallista ja seksuaalisia vähemmistöjä esittelevää. Sen sijoittelu viittasi kuitenkin aivan johonkin muuhun: viereiseltä sivulta alkoivat seksuaalirikoksia käsittelevät osuudet. 13-vuotias oppii nopeaa tämän pointin.

Kuka saa pisimmän kaaren?
Marja-Sisko Aalto vieraili viime kesänä Oulussa järjestetyssä North Pridessa, jossa hän kertoi liikuntatuntien olleen hänelle koulussa kaikkein vaikeimpia. Sukupuolivähemmistöön kuuluvalle nuorelle tilanne, jossa muut mittailevat kaaren pituutta kusilaarilla, voi olla hankala.

Liikuntatuntien sisällöt kielivät vanhasta maailmasta: lätkää ja futista pojille, venyttelyä ja taitoluistelua tytöille. Olen tanssinut kilpaa, mutta viihdyin myös pallopelien parissa. En kuitenkaan päässyt näyttämään osaamistani koulussa ennen wanhojen tanssi-kurssia. Liikunnan kurssien tulee perustua asiasisältöihin, eikä sukupuolijaotteluun. Näin jokainen saa valita mielenkiintoisimmat kurssit.

Nuoret ja opiskelijat seksuaalivähemmistöjen puolesta
Suomen Lukiolaisten Liitto osallistui yhdessä SETA:n, opiskelijajärjestöjen, poliittisten nuorisojärjestöjen ja muutaman muun nuorisojärjestön kanssa yhteiseen kannanottoon seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten tukemiseksi. Nuotan kampanja hyökkää vastuuttomasti juuri nuoria kohtaan. Niitä kohtaan, jotka kaipaavat elämässään tukea, eivät "parannusta". Syrji syrjittyä.



PS. Raskaiden aiheiden jälkeen Nuotan kanssa yhtä kantavia argumentteja:

Lukio2015-vaalitilaisuus

Vanhalle ylioppilastalolle kokoontui tänään älykästä porukkaa: lukiolaisia. Lukiolaisten liiton vaalitilaisuuteen oli kutsuttu Helsingin lukioiden edustajia kuulemaan, kun "wanhat" ehdokkaat ottivat paneelissa mittaa toisistaan. Panelisteja olivat Paavo Arhinmäki(vas), Annika Saarikko(kesk), Erkki Tuomioja(sdp), Johanna Sumuvuori(vihr), Laura Räty(kok), Maria Björnberg-Enckell(rkp), Arto Lahti(kd) ja Pirkko Ruohonen-Lerner(ps).

Lukiokoulutus uusiksi

Paneeli keskittyi SLL:n hallitusohjelmatavoitteiden viiden kärkeen, joista nousi esiin erityisesti jatko-opintoihin siirtyminen ja ylioppilastutkinto. Yleisöä aktivoitiin gallup-kysymyksillä, joiden tulokset osoittivat uudistusten olevan tarpeellisia. Opiskelijahuollon palveluista eniten panoksia kaipaisivat lukiolaisten mielestä opintojen ohjaus sekä psykologi-ja kuraattoripalvelut. 

Ylioppilastutkinnossa on ongelmia

Fade vastaan Simon

Nyrkkeilyhanskat käteen

Nuorten ehdokkaiden paneelin sijaan päätimme järjestää pikaisia pariväittelyitä, joissa kaksi ehdokasta kohtasivat 10 minuutin väittelyssä yhden aiheen tiimoilta. Pareja olivat:

1. Fatbardhe Hetemaj(kok) vs. Simon Elo(ps) - Erityistoimia maahanmuuttajien lukiokoulutukseen?

2. Verna Castrén(vihr) vs. Tuomas Auvinen(kd) - Kaikille yhteiseen uskontotieteelliseen opetukseen?

3. Armi Murto(rkp) vs. Dan Koivulaakso(vas) - Kieltenopetus lukiossa

4. Timo Kontio(sdp) vs. Teppo Säkkinen(kesk) - Lukio ja amis, yhdessä vai erikseen?

Sekä vanhojen paneeli että nuorten väittelyt tulevat katsottaviksi nettiin!

PS. Voin luvata, että nämä pätkät ei ole samanlaista kuraa kuin ylen vaalistartti.

Biologian ylioppilaskoe, vastauskieli venäjä

Ylioppilaskirjoituksissa päästiin tänään kevään ensimmäiseen reaaliaineiden rypäkseen käsiksi. Kirjoitettavia aineita olivat psykologia, filosofia, historia, fysiikka ja biologia. Jos koe tuntui vaikealta, voi hyvin lohduttautua sillä, että joillekin se voi olla vielä vaikeampaa.

Filosofia on siansaksaa
Kuvittele, että opiskelet lukiossa filosofiaa ja käyt kaikki kurssit, jotta sinulla on hyvät valmiudet ylioppilaskirjoituksissa. Luonnollisesti opiskelet kurssisi suomeksi ja saat opetuksenkin suomeksi. Olet lukenut joitain teoksia englanniksi, mutta niistä tekemäsi havainnot kirjoitat oppituntia varten suomeksi. Ylioppilaskirjoituksissa huomaat kuitenkin, että koepaperissa ohjeet, kysymykset ja aineistot ovat kiinaksi. Onnea kokeeseen!

Suosi suomalaista, potki saamelaista?

Saamelaisten perinteinen asuinalue

Saamelaisille edellä kuvaamani tilanne on arkipäivää. Demariopiskelijat vaativat kannanotossaan tänään saamelaisille mahdollisuutta kirjoittaa reaaliaineet äidinkielellään. Tällä hetkellä vain äidinkielen kokeen voi tehdä inarinsaameksi tai pohjoissaameksi. Saamelaiset voivat saada opetusta äidinkielellään saamelaisalueella perusopetuksessa ja lukiossa. Kirjoituksissa saamelainen joutuu vastaamaan siansaksaksi eli suomeksi.

"Äiti, tarkistatko mun yo-kokeen?"
Tapasin Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajan ja pääsihteerin helmikuussa. Keskustelussa nousi esiin myös saamelaisten asema kirjoituksissa ja heidän mukaansa suurin ongelma on äidinkielenään saamea puhuvien sensorien vähäinen määrä. Reaaliaineisiin ei löydy sensoreita, jotka puhuvat äidinkielenään saamea. Ongelmana on myös saamelaisten vähäinen määrä: sensori on jäävi, jos lähisukulainen kirjoittaa.

Sporalla jänkhälle

Moderni kota, kuva Suomen suurimmasta saamelaispitäjästä...

Kuten edellä jo totesin, on saamelaisen mahdollista saada opetusta äidinkielellään saamelaisalueella. Tämä alue on rajattu neljään Lapin kuntaan, vaikka itse asiassa suurin osa saamelaisista asuu näiden alueiden ulkopuolella. Helsingissä asuu lukumäärältään eniten saamelaisia Suomessa. Alkuperäiskansan jäsenet eivät kuitenkaan voi saada täällä opetusta äidinkielellään, vaan maahanmuuttajien eli suomalaisten ja ruotsalaisten kielillä. Reilua?

...ja miten saamelaisuus siellä näkyy

Lunttaa niin opit

Läpäisin pitkän matematiikan lukiossa lunttaamalla. Tunnilla ja kotona katsoin aina vastauksen ennen kuin aloin laskea annettua tehtävää. Mietin, miten pääsen tehtävän vastaukseen. Parhaassa tapauksessa pyysin vielä ryhmän matikkapäiltä katsottavaksi välivaiheet. Kokeessa en sitten enää uskaltanutkaan luntata, koska se on kuulemma huijaamista.

Hauki=Kala

Suomalainen oppiminen lähtee käytännössä siitä, että viisas on se, joka saa omaksuttua eniten tietoa päähänsä. Ulkoa opitut vuosiluvut ja nimet historiassa sekä toisen asteen yhtälön kaava matematiikassa ovat mittarimme siitä kuka oppii ja kuka ei. Alkupisteestä on päästävä loppupisteeseen, joka on myös tiedettävä etukäteen. Jos et opi ulkoa, et myöskään voi pärjätä kokeissa.

Koe on miehen mitta

Oppimista mitataan käytännössä vain erilaisilla kokeilla: pistokoe, kurssikoe, ylioppilaskoe, pääsykoe, teoriakoe jne jne jne. Kokeessa on myös pärjättävä yksin. Pistareissa mitataan ruotsin sanojen muistamista ja sanakirjan käyttö on ehdottomasti kielletty. Ylioppilaskokeet ovat paras esimerkki apujen hävittämisestä: ei tekstejä kynissä, vaatteissa, eväissä tai käsivarsissa. Sisältö täytyy tuottaa itse. Kaiken hyvän lisäksi äidinkielen esseekokeessa kaikki on vielä kirjoitettava puhtaaksi.

Suomi itsenäistyi vuonna 1952

TV-visaohjelmien kultakaudella kaikki nauroivat Satu Tuomistolle ja jälleen kerran misseistä päästiin sanomaan kliseisiä heittoja. Vuosiluvun muistamista tärkeämpää on mielestäni kuitenkin muistaa ne syyt, jotka johtivat itsenäisyyteen ja mitä siitä seurasi. Google on keksitty, eikä kilauta kaverille- ohjelmia enää pyöri televisiossakaan. Kuka vain voi tarkistaa nopeasti faktat verkosta. Pääasia, että itsenäistyi.

Anna mulle ne vastaukset

Koulumaailmassa tietovisailu jatkuu edelleen. Harmi vain, ettei yhtään oljenkortta ole saatavilla. Netin käyttö kokeissa on suunta kohti soveltavampia kokeita: kaikki vastaukset ovat tarjolla. Koetilanteessa näyttöä voidaan valvoa ja suoritusta arvioida myös työvaiheiden osalta. Prosessi on osa lopputulosta, joten miksei sitä arvioida? Fifty-fifty jää turhaksi oljenkorjeksi, kun klikkauksella voi tarkistaa varmasti oikean vastauksen.

Kaveria ei jätetä

Kaverille kilauttaminen on kaikkein eniten pannassa. Mittaamista ja arviointia voidaan toteuttaa myös muilla tavoilla kuin kokeilla: haastattelut ja ryhmätyöt antavat mahdollisuuden kunnolliseen tiedon soveltamistaidon mittaamiseen. Miksi mitata aina vain yksilötaitoja, kun parhaimmillaan ryhmätyöskentelyssä jopa "koetilanteessa" voi oppia? Tiimityöskentely ja kaverille kilauttaminen on myöhemmässä elämässä täysin normaalia, jopa välttämätöntä.

Takaisin matematiikkaan. Vaikka "lunttasin" tehtävät koko lukion ajan, läpäisin kuitenkin kunnialla jokaisen kurssin. Pitkän matematiikan ylioppilaskokeessa vastasin viiteen tehtävään, joista lopputuloksena oli C. Jotain oli siis jäänyt päähän lunttaamallakin.

PS. Miten koetilanteessa voi kysyä yleisöltä? Onnea kaikille kirjoittajille!