Taloussanomien jutussa 26.5.2011 välivuodet demonisoidaan ja nuorista tehdään hieman yllättäen työurakeskustelun syntipukkeja. On totta, että lukion jälkeen jatko-opintoihin siirrytään keskimäärin 21,6 vuotiaana, mutta syy tähän eivät ole nuoret.
Välivuosi – vuosi muiden joukossa
Välivuosi on terminä äärimmäisen huono. Aamu-tv:n haastattelussa totesin välivuoden kuulostavan siltä, että nuori on tekemättä mitään. Taloussanomia lainatakseni ”lorvailee”. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä useimmat keksivät välivuodelleen mielekästä tekemistä. Välivuosiakin on erilaisia: vapaaehtoisia ja pakollisia.
Pakolla ulos ”koulutusputkesta”
Suurin osa välivuosista on pakollisia. Kolme neljästä ylioppilaasta hakee seuraavana syksynä alkavaan koulutukseen, mutta vain joka kolmas pääsee sisään. Ne kaksi muuta jäävät viettämään välivuotta. Pakosta. Kilpailu muita hakijoita kohtaan on kovaa ja ensi vuonna uudestaan. Aktiivinen hakija harvemmin jää lepäämään riippumattoon. Edessä on työntekoa, miehillä intti tai opiskelua kansanopistoissa tai avoimessa yliopistossa. Kaikki tämä on valmistautumista revanssiin.
Välivuosi on myös vaihtoehto
Osa ylioppilaista päätyy viettämään välivuotta omasta vapaasta tahdostaan. Syynä tähän voi olla halu pitää breikkiä tai tulevaisuuden suunnitelmien epäselvyys. On hyvä ottaa aikalisä ja tutustua itseensä paremmin. Jälleen kerran suurin osa etsii jotain mielekästä tekemistä vuoden ajaksi, vaikka sitten lomailemalla Intiassa.
Out of the box-thinking
Välivuoden aikana karttunut työkokemus maksaa itsensä moneen kertaan takaisin myöhemmin: valmistunut opiskelija ilman työkokemusta ei pärjää työnantajan silmissä hyvää työkokemusta kartuttanutta vastaan. Koulutusputken ulkopuolella vietetty vuosi voi avartaa nuoren näkökulmaa ja tuoda aivan uudenlaisia hakuvaihtoehtoja. Kolmessa vuodessa suoritetun lukion jälkeen on aikaa ottaa taukoakin. Parempi, että saa rauhassa miettiä valintojaan, jotta ei huomaa päätyneensä väärään ammattiin ja lopulta kortistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti