Viimeaikoina rankkojen lumisateiden aiheuttaman kaaoksen lisäksi maatamme on ravistellut useiden eri ministerien ohilaukaukset ja niitä seuranneet eikuoikeestitarkoitin- kommentit. Tähän kerhoon päätti tänään liittyä myös opetusministeri Jukka Gustafsson. Gustafsson toteasi haastattelussa, että opiskelijat pitäisi saada pois hanttihommista, joista ei hänen mukaansa ole tulevaisuuden kannalta hyötyä.
Ministerin tapaan myös minä näkisin opiskelijat mieluummin oman alansa töissä(tosin ministeri varmaankin vasta valmistumisen jälkeen), mutta valitettavasti se ei suurimmalla osalla aloista ole edes mahdollista. Monella alalla töitä ei riitä edes valmistuneille, joten työkokemusta on kartutettava jostain muualta. Tällöin kuvaan astuvat ”hanttihommat”, joiden hyödyllisyydestä olen täysin eri mieltä ministerin kanssa.
Kaikki työ on arvokasta riippumatta siitä, aikooko työskennellä alalla valmistumisen jälkeen. Huolimatta siitä, että ”työssä pärjää vähemmälläkin koulutuksella”, saa opiskelija arvokasta työkokemusta tulevaisuutta varten. Erilaisten töiden tekeminen, esimerkiksi siivoojana tai lastenhoitajana, antaa korkeakouluopiskelijallekin perspektiiviä siitä mistä kaikesta työstä yhteiskunta rakentuu. Tätä myös työelämä odottaa: opiskelija, jolla ei ole työkokemusta, on valmistuessaan toissijaisessa asemassa työkokemusta hankkineeseen opiskelijatoveriinsa verrattuna riippumatta työkokemuksen laadusta. Työnantajan näkökulmasta työnhakua viime vuonna tarkastelleena: en välttämättä palkkaisi ketään, joka ei ole tehnyt muuta kuin akateemista tutkintoa vaativaa työtä.
Työkokemuksen lisäksi hanttihommissa ollaan ihan vain toimeentulonkin vuoksi. Sammakon päästämisen jälkeen pääsikin ministeri itse asiaan. Gustafssonin esiinnostama opintotukijärjestelmä ei kannusta sen paremmin valmistumiseen kuin työntekoonkaan: opintotuen taso on täysin riittämätön sellaisenaan ja työskenneltyään riittävän ahkerasti saa maksaa tukiaan takaisin. Opiskelijaliikkeen indeksipanostuksen jälkeen voidaan tasokorotuksia joutua odottamaan pitkään. Koska opiskelijoita ei voida ainoana ihmisryhmänä lainaakaan pakottaa ottamaan, tulisi opiskelijoiden työntekoa helpottaa, eikä vaikeuttaa, niille, jotka sitä haluavat tehdä. Opintotuen tulorajojen pohtiminen olisi paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti